Someaika ja lainsäädäntö

Kun jotkut kansanedustajat käyttävät aikaansa yksittäisten kansalaisten maalittamiseen ja omatekoiset toimittajat vainoavat pakkomielteisesti työnsä takia näkyvää oikeaa toimittajaa, niin luulisi oikeusvaltion voivan tehdä asialle jotain. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, ja tästä ikävä esimerkki on toimittaja Jessikka Aroon kohdistuva häirintä. Aro kertoo asiasta blogissaan.

Aro ei ole ainoa tällaisten hyökkäysten kohteeksi joutunut, mutta hänen tapauksensa on epäilemättä pahin. Vuosia jatkunut häirintä muuttuu koko ajan entistä pahemmaksi. Häiritsijät vaihtuvat, ja nyt mukaan on liittynyt näkyviä poliitikkoja. Poliitikkojen rooli korostuu myös tutkija Oula Silvennoisen häirinnässä.

Nykyinen lainsäädäntömme ei anna riittävästi eväitä puuttua tällaiseen, vaikka rikoslaista löytyy paljonkin erilaisia rikosnimikkeitä. Sieltä löytyy muun muassa kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja rikokseen yllyttäminen. Aro on käynyt vuosikausia oikeutta näillä nimikkeillä ja tuomioitakin on tullut, mutta häirintä vain jatkuu. Viimeisimmässä oikeudenkäynnissä selvisi, että lähestymiskieltoa ei nykyisin perustein voida soveltaa edes sellaiseen toimintaan, joka oikeudenkin perustelujen mukaan saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja tulee todennäköisesti jatkumaan.

Lakien soveltaminen netissä tapahtuviin tekoihin on vaikeaa siksi, että lait eivät muutu yhtä nopeasti kuin muu yhteiskunta. Netti ja erityisesti sosiaalinen media ovat kehittyneet niin nopeasti, että lain kirjainta on vaikea soveltaa niihin, vaikka lain henki sen sallisikin.

Lakeja pitää aika ajoin päivittää, ja nyt näyttäisi olevan tapahtumassa liikahdus oikeaan suuntaan.  Oikeusministeriö on alkanut valmistella lainmuutosta osana maalittamisen vastaisia toimenpiteitä, ja uudistus koskee kaikkia ammatteja ja työtehtäviä. Lakiuudistuksella laittomasta uhkauksesta tulisi yleisen syytteen alainen rikos nykyisen asianomistajarikoksen sijaan. Se tarkoittaisi sitä, että poliisi voisi tutkia rikoksen ja syyttäjä nostaa syytteen ilman asianomistajan vaatimusta, mutta kuitenkin hänen myötävaikutuksellaan.

Varsinaiseen maalittamiseen tämä muutos ei purisi, sillä maalittaja ei yleensä itse syyllisty laittomaan uhkaukseen tai edes rikokseen yllyttämiseen. Hän vain osoittaa kohteen ja antaa vihjeen varsinaisen likaisen työn tekijöille. He sitten päätyvät entistä helpommin oikeuteen, jossa maalittaja ei tule istumaan heidän vieressään tuomittavana eikä edes tukena ja turvana. Hän kiistää osallisuutensa koko asiaan ja jatkaa toimintaansa. Hyödyllisiä hölmöjä riittää yllytettäviksi ja tuomittaviksi.

Suunniteltu muutos on kuitenkin liikahdus parempaan suuntaan lainsäädännön päivittämisessä. Niin on myös juuri Jessikka Aron vaatiman lähestymiskiellon epäonnistumisen herättämä ajatus muuttaa lähestymiskieltoa koskevaa lakia. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson aikoo nostaa pöydälle myös uudet some-ilmiöt, kun lainvalmistelu alkaa.

On sinänsä surullista, että lainsäätäjät pitää panna muuttamaan lakeja juuri muutamien lainsäätäjien oman toiminnan takia. Juuri he tulevat tietenkin vastustamaan kaavailtuja lakimuutoksia ja yllyttämään kannattajansa niitä vastaan, koska maalittaminen ja somehäirintä ovat heidän poliittisen toimintansa ydintä. He tulevat puhumaan sananvapaudesta tarkoittaen tietenkin vain omaa sananvapauttaan, jonka tarkoituksena on rajoittaa muiden sananvapautta.

Suurimmalle osalle kansalaisia koko asia on vieras, eivätkä mahdolliset lakimuutokset vaikuta heidän arkeensa millään tavalla. Osa heistä saattaa jopa ruveta puolustamaan nettihäiriköiden sananvapautta joko tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään. He saattavat sanoa, että tämähän on vain some ja somessa nyt on tällaista.

He huomaavat olevansa väärässä viimeistään siinä vaiheessa, kun oikeasti osallistuvat keskusteluun ja saavat kimppuunsa maalittajat ja heidän yllyttämänsä nettilynkkaajat. Ei some ole muusta yhteiskunnasta irrallaan, vaan nykyisin ihan sen ydintä.

Kommentit (49)
  1. Tsemppiä Arolle. Kalliotakin vahvempi nainen.

    Melkoisia valtiomiehiä nämä meret ja halhot. Kuvitelkaapa Paasikivi, Kallio, Kekkonen, Tanner tai Ryti hyökkäilemässä yksittäisten kansalaisten kimppuun.

    Tietysti kukin toimii resurssiensa mukaan.

  2. Myös minulle termi ”maalittaminen” on hiukan epäselvä. Kun joku somevaikuttaja, poliitikko, henkilö jolla on näkyvyyttä ja tunnettavuutta kritisoi toista samankaltaista, hän tulee maalittaneeksi hänet. Esim. jos minä tässä ja nyt kritisoin Halla- ahoa, se tuskin aiheuttaisi sen ihmeempää, mutta jos saman tekee Saku, syntyisi varmasti tilanne, jossa joku palstan seuraaja, vaikka minä, saisin inspiraation Halla- ahon kritisoinnille,”maalittamiselle”. Somessa kun kaikki paska kertautuu ja kasvaa eksponentiaalisesti.

    Eli, kritisoinnin ja maalittamisen ero tulisi olla niin päivänselvä, ettei kenellekään se pieni ero jäisi epäselväksi. Tämä on aika paljon pyydetty, koska lähes jokainen voi ja pystyy tuottamaan sisältöä, joka omasta mielestä on aina asiallista kriittistä pohdiskelua. Eli, johtaako tilanne siihen, että syntyy uusi ammattikunta joka on erikoistunut maalittamisen ja vihakirjoittelun havaitsemiseen verkossa. Poliisi nyt ei ainakaan siihen pysty nykyisillä resursseillaan. Vaihtoehdoksi jää vain ainoastaan naiivi toive siitä, että maalittaminen olisi ohimenevä ilmiö joka poistuu sitä mukaa, kun ihmiset oppivat ymmärtämään mitä maalittaminen on. Maalittamisen karsiminen moderoimalla tai kriminalisoimalla aiheuttaa sekin, jos ei muuta niin huolen sananvapaudesta.

    1. Wikipedian mukaan maalittaminen määritellään mm. näin: ” … maalittamisessa henkilöä pyritään tarkoituksellisesti mustamaalaamaan ja vaikuttamaan hänen toimintaansa usuttamalla ihmisiä hänen kimpuunsa”.

      Mielestäni on ensisijaisesti kyse arvoista, tai tarkemminkin moraalista. Jo termi ”mustamaalaaminen” kertoo maalittajan tarkoitusperistä ja näin ollen asenteesta maalitettavaa kohtaan. Ei rehellinen ja oikeudenmukainen kritiikki jotakin asiaa tai henkilöä kohtaan voi koskaan olla mustamaalaamista. Kritiikki voi toki olla purevaa ja yksityiskohtaistakin, mutta valheiden ja huhupuheiden levittely ei siihen kuulu. Eli vaikka tämänkin blogin pitäjä arvostelee Halla-ahoa, ei sitä voida pitää maalittamisena, koska arvostelu pysyy asiaperusteisena jos toki tiukkana.

      Tuntuu kuin populismin suosion myötä moraali ja kunniakäsitykset olisivat kadonneet ihmisten mielistä, ja jopa kansanedustajille joudutaan opettamaan kuin kurittomille kakaroille miten käyttäydytään ja esiinnytään.

      1. Tämän palstan pitäjä arvostelee ja kritisoi esim. Halla- ahoa, enkä väitä että se olisi maalittamista. Olen ymmärtänyt, että Sakulla on kuitenkin täysi työ pitää palsta siistinä kaikesta siitä palautteesta minkä helposti voisi tulkita maalittamiseksi tai vihapuheeksi. Läheskään kaikilla vastaavien palstojen pitäjillä ei kuitenkaan ole kykyä tai edes halua siivota tai ohjata keskustelua asialliseen suuntaan. Eli, Sakun vastuu loppuu siihen, kun minä tai sinä klikkaamme jollekin toiselle sivustolle tämän palstan asiallisen kritiikin innoittamina.

        Monella nettilehdellä tuntuu olevan ongelmia moderoinnin kanssa. Säännöt ovat veteenpiirretty viiva ja keskustelun tason määrää moderointi. Osin se on jo automatisoitua, mutta osin siihen vaikuttaa kulloisenkin moderaattorin ammattitaito. Kun oma viesti syystä tai toisesta ei mene läpi, syntyy helposti mielikuva sananvapauden rajoittamisesta ja seuraava mitä moderoitu tekee, on hyppy sellaiselle sivustolle jossa ei moderointia ole. Se mihin vedämme rajan mikä on mustamaalaamista, vihapuhetta, maalittamista on sekin kuin se kuuluisa viiva vedessä. Se mitä yritän sanoa on se, että oikeuslaitos on vaikean tehtävän äärellä, jos se alkaa pohtia rajoja asiallisen ja asiattoman kritiikin välille. Olen ymmärtänyt, että muualla raja on vedetty siihen, että mikäli asianosaiselle syntyy suurta taloudellista, henkistä, tai fyysistä haittaa, asiaa voi ja pitää käsitellä oikeudessa, näyttö onkin sitten toinen juttu.

        1. Ei mustamaalauksen raja ole tunnistamaton, ja kuten jo totesin aiemmin kyse on pahantahtoisesta vihjailusta ja valehtelusta, jossa kritiikin asiaperusteet pyritään painamaan taka-alalle. Populistit ovat tässä sikäli tehokkaita, että tyypillisesti heidän tuotoksensa ovat sisällöltään niin ääliömäisiä, että vain harva jaksaa lähteä perkaamaan ja oikomaan valheita ja huhupuheita, jotka ”hyvinä juttuina”ja aktiivien innokkaasti levittäminä jäävät helposti elämään omaa elämäänsä ohittaen faktat.

          Jokainen voi kohdallaan miettiä, onko oma puhe sellaista, joka voitaisiin moderoida sisällön valheellisuuden tai vihapuheen vuoksi. Aivan samoin voi vertailla vaikkapa presidenttien Niinistön ja Trumpin ulostuloja ja huomata ettei näiden erojen tunnistaminen niin vaikeaa ole.

          Ei kukaan terve henkilö tuota vahingossa sopimatonta sisältöä, kyllä se sinne someen runnotaan juuri siksi että oma moraali ja käytöstavat tällaisen mahdollistavat.

      2. V. Laulajainen
        20.1.2020, 20:16

        Mistä tuli mieleen, myös koulukiusaaminen on maalittamista. Niin kauan kun sitä ei saada kitkettyä pois, sitä huonommaksi tilanteet menee. Ehkä tässäkin maassa kannattaisi harkita koulupukua, ainakin vaatteisiin osuva pilkka ei onnistuisi. Vaikka monta muutakin tapaa löytyy kiusaamiseen.

        Ainakin kiusaamiseen se todennäköisesti vaikuttaisi. Välttämättä Ki-Va (kiusaamisesta vapaa) koulut ei ole vapaita kiusaamisilmiöistä. Ja koulun jälkeiset taas ei kuulu koululle

    2. Lähempi perehtyminen vaikka Jessikka Aron kokemuksiin kertoo kyllä mistä on kysymys. Jollei tällaisesta toiminnasta saada tuomioita aikaan, olemme todella kusessa. Toive siitä, että maalittaminen olisi ohimenevä vaihtoehto ei ole mikään ratkaisu. Siitä on tullut ikävä vallankäyttöväline, eivätkä sen käyttäjät siitä vapaaehtoisesti luovu.

      Pari näennäisen viatonta twiittiä Halla-aholta riitti Aron ja ilmeisesti myös Martin Scheininin joutumiseen paskamyrskyn kohteeksi. Tämänkö pitäisi olla se uusi normaali? Kritiikki voi olla miten tiukkaa hyvänsä, mutta tällä ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Sananvapautta yleensäkin ovat tässä maassa ja muuallakin puolustaneet aivan toisenlaiset miehet ja naiset kuin siihen vetoavat Halla-aho, Ilja Janitskin ja Johan Bäckström. Ja usein vielä raskain uhrauksin.

    3. Eikö maalittaminen tarkoita joukkoistettua kiusaamista, ahdistelua ja vainoa? Sitä samaa, mitä luokassa pahimmat koulukiusaajat tekevät ja teettävät luokan perässähiihtäjillä uhrilleen.

      Koulukiusaajat on muutenkin päästetty niskan päälle politiikan teossa. Rinteen syrjäyttäminen oli tästä hyvä esimerkki.

    4. Anna Hakola
      18.1.2020, 17:53

      Täytyy varmaan tehdä niin, kuin Katekismuksessa on : Määritellään jokainen käsky 1…10. Esim.
      6 käsky = ÄLÄ TEE HUORIN
      Sen jälkeen tulee täsmennys mitä se tarkoittaa.
      Mitäse on: ………..

Kommentointi suljettu.