Poliittista arvokeskustelua

Tällä viikolla puhutaan poliittisesta virkanimityksestä, kun sisäministeriöön ollaan valitsemassa kansliapäällikköä. Toinen puheenaihe on perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko Kiina-yhteyksineen ja sähkötupakkabisneksineen.

Poliittisista virkanimityksistä on puhuttu aina. Jokainen puolue niitä vastustaa oppositiossa ollessaan, mutta kun itse päästään päättämään, niin valitaan pätevien joukosta sopivin. Nykyisin vain jokainen somekommentoijakin katsoo olevansa pätevä vertailemaan hakijoiden ansioita.

Ihan yleisesti väitetään, että tehtävään ilmeisesti esitettävä tasa-arvovaltuutettu Kirsi Pimiä ei olisi läheskään yhtä pätevä kuin Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari. Asia on saatu näyttämään siltä kertomalla Pimiän urasta vain sopivasti valittuja yksityiskohtia. Erityisesti on korostettu hänen toimimistaan vihreiden oikeusministeri Tuija Braxin erityisavustajana puolentoista vuoden ajan 2007-2008. Ilmeisesti tämä tekee hänestä monen mielestä täysin poliittisen toimijan.

Antti Pelttarin kokemusta Suojelupoliisin päällikkönä korostetaan ja samalla unohdetaan, että hänenkin uransa on saanut vauhtia politiikasta. Puolue vain on toinen ja tällä hetkellä oppositiossa.

Tosiasia on, että he ovat yhtä päteviä, vaikka heidän urakehityksensä on ollut erilainen. Lukijoideni joukossa on varmasti kuntapäättäjinä virkojen täyttämiseen osallistuneita. He tietävät, että ansioiden vertailu ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun ansioluettelot ovat yhtä pitkiä ja aiemmat työtehtävät erilaisia, mutta yhtä vaativia. Silloin päätös perustuu sopivuuteen, ja se taas riippuu päättäjien näkemyksistä.

Juuri tästä on kysymys nytkin. Uusi Suomi julkaisi molempien ansioluettelon, ja jokainen voi itse testata oman osaamisensa ansioiden vertailijana. Erityisesti voi testata oman puolueettomuutensa. Sen jälkeen rehellinen voi todeta, että oma arvio ehdokkaan paremmuudesta perustuu omiin arvoihin ja näkemyksiin.

Suomen Kuvalehti on tutkinut Mika Niikon liiketoimintaa tavalla, jota valitettavan harvoin enää näkee. Tutkivat journalistit ovat selvittäneet faktoja hänen yhteyksistään Kiinaan ja heti perään hänen toimintaansa sähkötupakan myyjänä samaan aikaan, kun hän eduskunnassa puolusti sen myyntiä.

Tämä selvitystyö on poikinut tyypillisen poliittisen keskustelun. Perussuomalaiset väittävät toimintaa ajojahdiksi ja vaativat jopa Niikkoa arvostelleen Petteri Orpon eroa. Niikko on ollut erityisesti esillä ulkoministeri Pekka Haaviston asian viemisessä perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi, ja perussuomalaiset vaativat Haavistoa eroamaan. Kun nyt oma mies on kritiikin kohteena, niin hänen arvostelijoidensa pitäisi erota. Keskustelu lyö näkyvän särön opposition Haaviston tapauksessa alkaneelle yhteistyölle, ja ainakin hallituspuolueet kiittävät.

Minä en tiedä kenet valitaan kansliapäälliköksi ja mitä tapahtuu Mika Niikolle. Suoraan sanoen en pidä kumpaakaan asiaa maan kannalta tärkeänä, vaan enemmänkin se on poliittista viihdettä. Kyllä molemmat asiat tärkeitä ja vakavia ovat politiikan moraalin kannalta, mutta eivät isojen asioiden hoidon kannalta. Pidettäköön sitä vaikka tarpeellisena arvokeskusteluna.

Kommentit (22)
  1. Matti Syrjälä
    23.1.2020, 11:05

    Asia on just näin.

  2. Perimmäinen kysymys liene; ei väliä paljonko se pässi maksaa, vaan paljonko se painaa? 🤔

Kommentointi suljettu.