Hoivakriisi ja hoitajamitoitus

Eilisessä Marja Sannikan ajankohtaisohjelmassa vedettiin mutkat suoriksi toteamalla Suomen rikkovan vanhustenhoidossa perustuslakia ja annettiin ymmärtää tämän olevan nykyhallituksen vika. Hallitus on pettänyt lupauksensa eikä ole satsannut vanhustenhoitoon riittävästi.

Voi olla, että perustuslakia rikotaan ja että satsaukset ovat riittämättömiä. Sannikka kuitenkin aloitti asian selvittämisen vuosi sitten paljastuneesta ja yhä jatkuvasta hoivakriisistä. Se olisi pitänyt aloittaa paljon kauempaa, sillä ei hoivakriisi tyhjästä ilmestynyt. Kerrataanpa vähän historiaa.

Vuonna 2012 hoitajamitoituksesta väännettiin kovasti, ja erityisesti silloin hallituksessa ollut SDP halusi mitoituksen kirjattavaksi lakiin. Hallituskumppani kokoomus sitä kuitenkin vastusti, ja niinpä päädyttiin kompromissiin. Annettiin vain hoitosuositus 0,5, mutta samalla sovittiin, että jos yksikin hoitolaitos jättää suositusta noudattamatta, niin vuonna 2015 mitoitus kirjataan lakiin.

Suositusta ei noudatettu, mutta silti sitä ei kirjattu lakiin. Ja kyse oli siis samasta mitoituksesta, joka nyt kirjataan lakiin miniminä myös siirtymäkauden ajaksi. Sen jälkeen mitoitus on kaikkialla 0,7. Nyt korjataan viimeinkin asia, joka olisi pitänyt korjata jo viimeistään vuonna 2015.

Pahempaa oli tulossa. Syksyllä 2016 Sipilän hallitus päätti säilyttää hoitajamitoituksen suosituksen 0,5, mutta samalla se päätti ruveta laskemaan hoitohenkilökuntaan kuuluvat ”joustavammin perustein”. Hoitohenkilökuntaan kuuluviksi ruvettiin laskemaan sellaisetkin, jotka eivät varsinaisesti osallistu hoitotyöhön. Mukaan voitiin laskea keittiöhenkilökuntaa, välinehuoltajia ja vaikkapa talonmies Pikkarainen, kuten Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super totesi. Edes se ei varsinkaan yksityisille hoitolaitoksille riittänyt, vaan hoitajiksi laskettiin joissain tapauksissa myös Jaska Jokunen ja Iines Ankka. Sen lisäksi oikeille hoitajille siirrettiin avustavia tehtäviä pyykinpesusta ja tiskaamisesta alkaen.

Näin siis päätettiin vuonna 2016, jolloin hallituksessa olivat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset. Seuraukset nähtiin viime talvena, kun hoitolaitosten katastrofi hierottiin kansakunnan tajuntaan. Jos vielä Sipilän hallituksen sote olisi mennyt läpi valinnanvapauksineen, niin tilanne olisi muuttunut pahemmaksi. Hoivajätit olivat jo valmistautuneet järjestämään valtaosan vanhustenhoidosta, mutta sortuivat liialliseen voitontavoitteluun laadun kustannuksella.

Tämän historian valossa väite tämän hallituksen pettämistä lupauksista on kova ja perusteeton. Tai on sillä perusteet, jos ihan oikeasti kuvittelee minkään hallituksen voivan korjata vuosien aikana kasaantuneet epäkohdat sormia napsauttamalla. Ei siinä sormien napsuttelu eikä isokaan raha auta, kun hoitajia ei ole koulutettu riittävästi. Hallitus ei myöskään voi puuttua työmarkkinaneuvotteluihin lupaamalla palkankorotuksia.

On aina tylsää sanoa, että iso laiva kääntyy hitaasti. Niin se kuitenkin tekee. Mitähän olisi tapahtunut, jos viime vaalikauden hallituspohja olisi jatkanut valitsemallaan yksityistämisen tiellä? Olisiko tullut hoitajamitoitus, olisiko satsattu hoitajien koulutukseen? Vai olisiko vaikkapa kokoomus entiseen tapaan vastustanut jyrkästi mitoitusta?

En minä tiedä, mutta ainakin nyt korjataan epäkohtia. Sen minä kuitenkin tiedän, että ei hoivakriisi tyhjästä ilmestynyt eikä se nykyisen hallituksen vika ole. Sen taustalla on vuosien jarruttelu voitontavoittelun mahdollistamiseksi.

EDIT 15.2.2020 klo 12.40

Korjattu ensimmäisen kappaleen sanamuotoa. Ohjelmassa ei suoraan sanottu perustuslain rikkomisen olevan nykyhallituksen syytä.