Missä se kunta viipyy?

Valtion pitää auttaa yrityksiä ja korvata niille aiheutuneet taloudelliset tappiot. Valtion pitää sulkea maan rajat ja asettaa liikkumisrajoituksia maan sisällä tarvittaessa jopa armeijan avulla. Valtion pitää mahtitoimin estää viruksen leviäminen, testata kaikki ihmiset, sulkea ravintolat ja muut tarpeettomat liikehuoneistot ja kokoontumistilat. Valtion pitää huolehtia siitä, että suojavälineitä, desinfiointiaineita ja ennen kaikkea hoitohenkilökuntaa on riittävästi saatavilla koko ajan. Samaan aikaan valtion pitää turvata arjen jatkuminen mahdollisimman normaalisti.

Tällaisia vaatimuksia esitetään jatkuvasti. Minne ovat kadonneet nyt kaikki ne, jotka pitävät verotusta varkautena ja luottavat markkinavoimien kykyyn hoitaa kaikki? Minne ovat kadonneet kaikki yövartijavaltion kannattajat, joiden mielestä valtion ja yleensä koko julkisen sektorin toiminta on supistettava minimiin? Missä ovat kaikki ne, joiden mielestä virkamiehet laidasta laitaan ovat turhakkeita ja ylimääräinen kuluerä, josta on päästävä eroon?

En minä heitä kaipaa, mutta ihmettelen vain, minne he ovat kadonneet. Yhtäkkiä valtio onkin kaikkien mielestä se pelastusrengas, jonka pitää hoitaa kaikki asiat kuntoon välittömästi. Onhan sitä varten maksettu veroja.

Niin on, ja hyvä niin. Ilman niitä kirottuja veroja meillä ei nyt olisi minkäänlaista keskitettyä toimintaa, vaan markkinavoimat hoitaisivat kaiken. Meillä olisi kyllä valtion ja kuntien organisaatiot, mutta niillä ei olisi resursseja tehdä mitään keskitetysti.

Monta vuotta olen ihmetellen seurannut aiempien hallitusten veronkevennyksiä ja julkisen sektorin harkittua alasajoa. On pidetty normitalkoita, on vähennetty sääntelyä, on ulkoistettu toimintoja yksityisten yritysten hoidettavaksi. Sipilän hallitus yritti jopa ulkoistaa sosiaalitoimen ja terveydenhoidon, mutta se pysähtyi perustuslakiin. Kaiken maailman dosentit ja perustuslakitalibanit häiritsivät ikävästi markkinavoimien toimintaa.

Nyt viimeinkin alkaa löytyä ymmärrystä niille pahuksen veroille. Niitä kerätään juuri sitä varten, että yhteiskunta toimisi kaikissa olosuhteissa. Lainsäädäntö asettaa vastuun monen toiminnan järjestämisestä juuri julkiselle sektorille, ja avainasemassa tässä ovat valtion itsensä lisäksi myös kunnat. Koko julkinen sektori on juuri se monesti kirottu hallintohimmeli, joka tästä kaikesta vastaa, ja ihan konkreettisesti näitä asioita hoitavat virkamiehet ja muut julkisen sektorin työntekijät. Siis juuri ne ihmiset, joiden työtä niin usein vähätellään ja pidetään turhana.

Kaksi vuotta sitten edesmennyt pitkäaikainen kunnanjohtajamme Olavi Tiittanen oli viisas mies. Hän ihmetteli tätä ristiriitaa veronmaksuhalukkuuden ja palveluille asetettujen odotusten välillä sanoen, että aina valitetaan veroista, mutta jos joku vaikka putoaa jäihin, niin rannalle kerääntyy iso joukko ihmisiä kyselemään toisiltaan, että onko kukaan soittanut kuntaan ja missä se kunta viipyy.

Se viipyy sitä kauemmin, mitä vähemmän sillä on resursseja toimia paitsi arjessa, niin myös ja erityisesti hädän hetkellä. Juuri siksi kunnat nyt kääntyvät valtion puoleen, sillä kyse on koko julkisen sektorin avaintoimintojen säilymisestä. Tällä hetkellä kovimmat paineet kohdistuvat vuosia kestäneiden valtionosuusleikkausten takia muutenkin talousvaikeuksissa oleviin kuntiin, joiden vastuulla terveydenhoito on.

Lopuksi vastaus siihen, missä se kunta viipyy. Se ei viivy missään, vaan kykenee muuttamaan joustavasti toimintojaan tarjoamalla vaikkapa Juuan tavoin asiointiapua.