Jonkun pitää tehdä jotain

Eiliseen juttuuni tulleen palautteen ja muutenkin käytävän keskustelun perusteella on tullut selväksi, että jonkun pitää tehdä maatalouden työvoimapulan ja yleensä koronakriisin helpottamiseksi jotain. Töihin pitää saada ainakin varusmiehet, siviilipalveluksessa olevat tai ammoin olleet, maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, koululaiset, opiskelijat ja ennen kaikkea työttömät. Työ on tehtävä mieluiten talkoilla, jotta kaikki lusmut oppivat, mistä se ruoka tulee.

Näin todettuaan kansan syvät rivit palaavat tyytyväisinä jakamaan jonkun toisen keksimiä entisiä työpaikkoja ja nähtyjä bändejä koskevia kyselyjä sosiaalisessa mediassa. Kun painava sana on sanottu, niin joku muu saa tehdä varsinaisen työn. Kukaan ei ehdota itseään.

Näinhän se menee politiikassakin. Oppositio on liikuttavan yksimielisesti vaatimassa parempaa tilanteiden johtamista, selkeämpää linjaa virustestien ja suojavarusteiden käytössä sekä enemmän tukia yrityksille ja kunnille. Myös hallitusohjelma on opposition mielestä vanhentunut, ja se pitää kirjoittaa kokonaan uudelleen. Erimielisyyttä on vain siitä, mistä luovutaan. Perussuomalaisten mielestä pitää tietenkin luopua kehitysavusta, pakolaiskiintiöstä ja ilmastopolitiikasta. Kokoomuksen mielestä pitää luopua oppivelvollisuuden pidentämisestä, ja leikkauslistat on muutenkin tuotava pöytään.

Seuraavaksi oppositio varmaan vaatii, että huhtikuun jälkeen on tultava toukokuu, ja kun se tulee, niin se on opposition ansiota. Niinhän kaikki hallituksen tähänastisetkin toimet opposition mukaan ovat, vaikka ne onkin tehty liian myöhään ja liian hitaasti. Jos jo tammikuussa olisi osattu aavistaa opposition tulevat ehdotukset ja toimia niiden mukaisesti, niin mitään ongelmaa ei olisi edes syntynyt.

On itsestään selvää, että hallitusohjelman kirjaukset eivät enää päde. Hallitus tietää sen oikein hyvin, kuten valtiovarainministeri Katri Kulmuni selkeästi sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa. Hallitusohjelma menee suunnilleen kokonaan uusiksi, sillä kukaan ei osannut aavistaa koronakriisin massiivisuutta. Edessä on sellainen taloudellinen kurimus, että sitä voi ihan hyvin verrata 1990-luvun lamaan. Erona on vain se, että nykyinen hallitus on koko ajan varoitellut toistamasta sen laman korjaamisen virheitä.

Silloinhan pelastettiin pankit ja jätettiin yrittäjät ja työntekijät heitteille. Nyt näyttää olevan ihan toinen meininki, kun hallitus satsaa nimenomaan kansalaisten ja yritysten pärjäämiseen.

Juuri nyt hallituksen on keskityttävä kriisin hoitamiseen, ja vasta sen jälkeen ruvetaan kirjoittamaan hallitusohjelmaa uusiksi. Oppositio on siitä hyvässä asemassa, että se voi vaatia hallitusta tekemään sitä ja tätä ihan samalla tavalla kuin tavalliset kansalaiset voivat vaatia jonkun muun kuin itsensä menemistä sinne mansikkapellolle.

Me tavalliset kansalaiset annamme hallitukselle hyvän arvosanan tähänastisista toimista. Opposition tehtävänä on kritisoida hallitusta, joten eipä siihenkään ole mitään sanomista. Eikä siihen, että joku muu menköön maataloustöihin, jotta minun ei tarvitse.

Nyt kun minäkin olen sanonut tyhjänpäiväisen mielipiteeni, niin voin palata normaaliin ja vastata somessa johonkin jonkun muun keksimään kyselyyn. Tai ehkä sittenkin lähden ulos raittiiseen ilmaan.

puheenaiheet yhteiskunta politiikka
Kommentit (58)
  1. Kimmo Rossinen
    5.4.2020, 11:07

    “On itsestään selvää, että hallitusohjelman kirjaukset eivät enää päde.”

    Kiteytys on juuri noin.

    Nythän lienee niin, että mikään tottumamme normaali ei päde, sillä normaalia ei enää ole.

    On tietenkin hallitus vs. oppositio, mutta epäilen molempia. Hallitus saanee ajantasaisempaa tietoa, mutta tuskin oppositiota pimennossa pidetään. Jos pidettäisiin, niin sehän vasta hirmuista olisi.

    Onneksi mielipiteelläni ei ole nyt eikä ikinä mitään väliä, mutta pidän arvossa blogiasi. Tosin seurailen muitakin poliittisia näkemyksiä, sillä juuttuminen yhteen kompassisuuntaan johtaa kapeakatseisuuteen.

    1. Suunnistaja
      5.4.2020, 21:58

      Tavoitteeseen pääsee helpommin, kun kulkee vain yhteen suuntaan.

  2. Nyt lienee ihan mahdotonta hakea mihinkään töihin, kun ei tiedä missä nyt mennään tai edes opiskeluihin. Minä kuulun myös riskiryhmään ja en kyllä riskeeraa mitään sellaisiin töihin, jossa joutuu olemaan ihmisten lähellä ja jos satun sairastumaan, saattaa minulta rajata hoito ulkopuolelle kuten tässä kummallisessa uutisessa kerrotaan:

    https://yle.fi/uutiset/3-11292537

    Peltotöihin olen valmis menemään, mikäli se on oikein kannustava, että mitään työttömyyspäivärahoja, tukia ei oteta pois vaan saadaan vaan sen päälle palkkaakin. On aika hölmöä mennä sellaisiin töihin, jossa ei palkalla tule toimeen ja on pakko sitten hakea tt-tukea, johon on varmasti ruuhkautunut hakemuksia…

    Onneksi on monivuotinen viljelyspalstoja kaksi. Siinä olen enemmän hyödyksi, että en hamstraa elintarvikkeita, kun ne saa suoraan palstalta koko kesän ajaksi.

    1. Kimmo Rossinen
      5.4.2020, 11:25

      Huomiointisi on oivallista.

      Itsekin lähtisin peltohommiin, kunhan siitä maksettaisiin asiallinen korvaus. Tilallisille haluaisin huomauttaa, että meillä on työvoimaa, kunhan palkka on kohillaan.

      Herääkö Suomi tähän hetkeen? Meillä on valtavasti työntekijöitä, mutta palkkaakin pitäisi maksaa eikä kaikkkea antaa ulkomaille nylkyrifirmoille?

      Onko kansakuntamme oppinut mitään Carunasta, Digitasta.

      Tottakai kallis on mekko suomalaisittain valmistettuna, mutta eikö se saisi ollakin?

      1. Kimmo Paaso
        5.4.2020, 11:49

        Saisi.

        Siis mekko olla kallis.

        Maksaa ehkä 50 prossaa enemmän, maksimissaan, kuin halpatyövoimalla eli orjatyövoimalla valmistettu, mutta jos sitä ei kiimainen tyyppi revi päältä, kestää niin monta vuotta että se säästö on yhtä tyhjän kanssa. Pikemminkin naurettavaa alkaa miettimään hintaa, joka lasketaan kympissä, kun kyse on sellaisesta tuotteesta.

        Mutta mutta…

        Ajaahan porukka Jaguarilla 30 kilsaa yhteen suuntaan ja jonottaa Lidlissä, koska siellä saa maitolitran halvemmalla…

        1. Petri Sakkinen
          5.4.2020, 12:38

          Ns. minun aikanani Suomi oli halpatyövoimamaa tekstiilialalla. Työllisti varmaan kymmeniä tuhansia. Monta Ladaa ostettiin miesten työmatkoja varten niillä tienesteillä.

      2. Jaakko Lautaoja
        5.4.2020, 12:06

        Siinä on sekin jo moneen kertaan nähty seikka, että ihmiset kyllä ovat kärkkäitä sanomaan, kenen pitää mennä ja minne töihin, muttei kukaan kysy työnantajilta, keitä he haluavat ottaa. Enimmäkseeen kun kokemus työelämästä on, ettei töihin mennä, vaan sinne päästään. Se on istäntä ja johtaja, kun sanovat, kuka saa tulla.Heillä on kriteerinsä. Yksi on sekin, miten pieneen palkkaan tulija tyytyy, muttei sekään ole ainoa. Kaikkein suurin merkitys lienee sillä, osaako tehdä mitään kyseisessä ammatissa.

Kommentointi suljettu.