Vilpittömästi pieleen

Nyt on tullut selväksi, että Huoltovarmuuskeskuksen tekemät suojavälinekaupat menivät pieleen. Kuten toimitusjohtaja tiedotustilaisuudessa sanoi, niin poikkeuksellisessa tilanteessa tehtiin kauppoja sellaisten tahojen kanssa, jotka normaalioloissa olisi suljettu pois. Seuraavaksi asiasta tehdään ulkopuolinen selvitys, ja sitten ministerit arvioivat toimitusjohtajan luottamuksen.

Sosiaalisessa mediassahan asia on jo arvioitu, ja toimitusjohtajaa, vastuuministeriä ja koko hallitusta vaaditaan eroamaan. Ilta-Sanomat siteerasi Jussi Halla-ahon twiittiä, jonka mukaan jossakin muussa maassa poliittiset päät putoilisivat. Saattaisivat putoillakin, mutta demokraattisessa oikeusvaltiossa tällaisetkin asiat tutkitaan ennen päiden pudottamista.

Minä en kaipaa enkä etsi syyllistä, kun kerrankin pääsen ottamaan esille opiskeluaikoina kaksimielisiä vitsejä kirvoittaneen vilpittömän mielen suojan. Vilpitön mieli tarkoittaa sitä, että henkilö ei tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää jostain asiaan liittyvästä merkityksellisestä olosuhteesta tai seikasta. Vilpittömään mieleen vetoavan on näytettävä toteen, että hän on ottanut asioista tarpeeksi selkoa ennen sopimuksen tekoa.

Esineoikeuteen sovellettuna vilpittömässä mielessä tehdyllä kaupalla on saantosuoja esimerkiksi oikeaa omistajaa vastaan, mutta se asia ei kuulu tähän. Tämä nyt vain oli juuri se opiskelijahuumoria tuottanut asia, ja huumorin laadun voitte itse kuvitella. Mennään siis takaisin suojavälinekauppoihin.

Koko maailma näyttää olevan tällä hetkellä suojavälinekaupan suhteen Villiä Länttä. Kysyntää on moninkertaisesti tarjontaan verrattuna, ja se saa liikkeelle kaikenlaiset kauppiaat. Poliittinen painostus on kova, ja Huoltovarmuuskeskus on joutunut tekemään kaupan kovassa paineessa ja kiireessä.

Silti on vaikea kuvitella kenenkään elävän niin umpiossa, että jo liikekumppaneiden nimet eivät olisi soittaneet hälytyskelloa ja saaneet noudattamaan tavanomaista suurempaa huolellisuutta. Ihan hyvin tavara olisi voinut olla kelvollistakin, mutta nyt ei ollut. Huoltovarmuuskeskuksen voi olla vaikea todistaa noudattaneensa sellaista huolellisuutta, että sen voisi katsoa toimineen vilpittömässä mielessä.

Toinen asia sitten on Huoltovarmuuskeskuksen toiminnasta vastaavan ministerin vilpitön mieli. Meillähän virkamiehet hoitavat itsenäisesti virkatehtävänsä kertomatta niiden yksityiskohtia ministerille, ellei kertomiseen ole erityistä syytä. Ministeri puolestaan luottaa siihen, että työt hoidetaan huolellisesti. Olisiko ministerille pitänyt kertoa juuri näistä yksittäisistä kaupoista ja olisiko ministerin pitänyt osata niistä kysyä?

Nyt näyttää siltä, että olisi pitänyt kertoa, mutta se on jälkiviisautta. Vielä suurempaa jälkiviisautta on vaatia, että ministeri olisi oma-aloitteisesti osannut kysyä. Ministereillä on tällä hetkellä niin paljon muutakin työtä, että heidän on voitava luottaa virkamiesten kykyyn hoitaa virkatehtäviinsä kuuluvat kaupat. Ministeri ei selvästikään tiennyt asiasta, koska siitä ei hänelle kerrottu, mutta aina voidaan kysyä, olisiko hänen pitänyt tietää eli osata kysyä.

Näin tämä juridiikka asiassa menee. Politiikka on sitten kokonaan eri asia. Kolmas asia on, että joku kirjailija saisi tästä kaupasta mehevän satiirin tai dekkarin ainekset. Hitler-videohan tästä on tietenkin jo tehty.