Miten tästä eteenpäin?

Kuten eilen sanoin, niin Huoltovarmuuskeskuksen pieleen menneet suojavälinekaupat eivät jaksa enää hirveästi kiinnostaa. Tuntuu siltä, että uutisointi on viime aikoina keskittynyt liikaa tähän yhteen yksityiskohtaan. Asia on nyt tutkittu ja virheitä on löytynyt. Epäilemättä virheistä otetaan opiksi. Joka tapauksessa oppositiolla riittää asiasta jauhettavaa ainakin siihen asti, kunnes kansalaiset kyllästyvät lopullisesti.

Yhteen asiaan keskittyminen tuntuu oudolta tilanteessa, jossa kansalaisten yhtä perusoikeutta eli liikkumisvapautta on rajoitettu voimakkaasti. Tätä kirjoittaessani sain kuulla Uudenmaan eristämisen purkamisesta. Päätös oli varmasti vaikea, sillä kyseessä ei ole pelkkä mielipidekysymys. Jos olisi, niin minun pohjoiskarjalaisena olisi helppo sanoa, että eristämistä olisi pitänyt jatkaa. Juuka on kesämökkipaikkakunta, ja eristämisen lopettaminen tuo tänne näin keväällä paljon väkeä Etelä-Suomesta. Kyse ei kuitenkaan ole minun mielipiteestäni, vaan juridiikasta.

Liikkumisvapaus on perusoikeus, jonka rajoittaminen vaatii erityisen painavat perustelut. Perustuslakivaliokunnan mukaan edellytykset täyttyivät kerran, mutta ei ole ollenkaan varmaa, täyttyisivätkö ne myös jatkossa. Ei ihmisiä voi loputtomiin estää liikkumasta, mutta toisaalta liikkumisen vapauttamisen mukana tartuntojen riski kasvaa. Ei käy kateeksi hallitusta, joka tästäkin asiasta joutui päättämään.

Yksi kevään surullisimmista tapauksista sattui Kiuruvedellä, kun Attendon hoivakodin asukkaista lähes kolmasosa eli yhdeksän kuoli koronatartunnan seurauksena. Hoivakodissa tehtiin vakavia virheitä, joita ei ennätetty korjata ajoissa. Vastuu hoivakodista siirtyi julkiselle sektorille, kuten näissä tapauksissa aina käy. Julkisella sektorilla on aina kokonaisvastuu kaikesta hoidosta ja hoivasta, ja tämä tapaus konkretisoi sen liian ikävällä tavalla. En halua ratsastaa vanhusten kuolemalla yksityisiä hoivapaikkoja vastaan, vaan haluan vain kertoa tosiasian. Yksityinen sektori tavoittelee voittoa, mutta viime kädessä kaikki kaatuu julkisen sektorin vastuulle.

Rahan ja ihmishenkien asettaminen vastakkain on niin hirmuinen valinta, että ei sitä kukaan täysipäinen tietoisesti tee. Vastakkainasettelu vain pääsee syntymään huomaamatta ja vähitellen silloin, kun kaikki sujuu normaalisti. Kun totuttu romahtaa, niin vasta sitten huomataan virheet.

Ihan samoin on käynyt tieteen ja huuhaan kanssa. Vähitellen on päässyt syntymään tilanne, jossa vaikkapa lääketiede ja humpuuki on asetettu tasavertaisiksi keskustelukumppaneiksi. Onhan sekin viihteestä käynyt, mutta nyt asetelman järjettömyys paljastuu, kun kaiken maailman humpuukimaakarit pullikoivat vieläkin lääketiedettä vastaan ja tarjoavat koronaan avuksi itsetutkiskelua.

Myös poliittinen populismi on vaikeuksissa, kun pelkkä vastakkainasettelun lietsominen ei tuotakaan enää tulosta. Koronasta ei voi syyttää maahanmuuttajia ja vähemmistöjä, vaikka senkin sortin yllyttäjät panevat yhä parastaan. Ihmiset huomaavat, että monimutkaisiin ongelmiin eivät yksinkertaiset ratkaisut toimi. Populismin onttous paljastuu yhtä armotta kuin humpuukimaakarien parantavien kivien ja valoenergian järjettömyys.

Otsikossa kysyn, miten jatkamme eteenpäin. Oma ehdotukseni on, että heitämme yli laidan humpuukin ja palautamme kunniaan oikeusvaltion, ihmisten perusoikeudet, julkisen sektorin välttämättömyyden sekä uskon tieteeseen ja järkeen. Järjen palauttaminen koskee myös politiikkaa. Oikeusvaltiossa poliittiset päätökset nojaavat lakiin ja lait perustuslakiin, eivät näppituntumaan ja mielipiteeseen.