Rahaa jaossa

Eilen kerroin, että koronan takia työttömiksi jääville yrittäjille myönnetään työttömyysturvaa kevennetyllä prosessilla. Tämä jako kahteen kastiin herättää ymmärrettävää katkeruutta niissä työttömissä, jotka ovat joutuneet kamppailemaan tukibyrokratian kanssa jo ennen koronakriisiä ja myös sen aikana.

Eilen Iltalehti kertoi, että Business Finland on myöntänyt koronatukea 100 000 euroa muun muassa tv:stä tutulle Huutokauppakeisarille. Iltalehden uutinen perustuu Suomen Kuvalehden artikkeliin, jossa kerrotaan Marinin hallituksen myöntämien hätätukien suuntautuvan lähinnä IT-alalle ja konsulttiyrityksille niiden kehittämistarpeisiin.

Uutisoinnin pirstaleisuus on hämmentävää, sillä rahaa tuntuu olevan nyt jaossa  ja sitä myöntävät eri tahot. Kootusti tietoa erilaisista tuista saa vaikkapa Talouskuution sivulta. Sieltä selviää erilaisten tukien saamisen mahdollisuudet ja myöntäjät.

Yksinyrittäjille tukea myöntää yrittäjän kotikunta enintään 2 000 euroa, ja tuen saamisen kriteerit on määritelty tarkasti. Esimerkiksi Juuan kunnalle valtio antoi oikeuden myöntää tukea yhteensä 66 000 euroa. Tämä on sikäli harvinainen tukimuoto, että kunnat myöntävät suoraan omilla päätöksillään valtion rahaa.

2-5 henkeä työllistävät yritykset hakevat tukea ELY-keskuksilta, ja tätä tukea on kahta eri lajia. Pienemmällä, enintään 10 000 euron tuella yritykset voivat selvittää ja suunnitella yrityksen toimintaa, uusia liiketoimintoja sekä tuotannon ja palveluiden uudelleenorganisointia koronan aiheuttamassa tilanteessa ja sen jälkeen.

ELY:n laajempi tuki on 100 000 euroa, ja se voidaan myöntää laajempiin kehittämistoimenpiteisiin, joilla on suora vaikutus koronan aiheuttamaan tilanteeseen yhtiön toiminnassa. Rahoitettavat toimenpiteet ja projektit voivat liittyä liiketoiminnan uudelleensuuntaamiseen, alihankintaverkoston kehittämiseen, tuotannon muutoksiin ja uudelleenorganisointiin, tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen sekä osaamisen vahvistamiseen.

Ja sitten on Business Finlandin tuki suuremmille yrityksille. Sitäkin on kahta lajia, eli esiselvittämisrahoitusta enintään 10 000 euroa ja kehittämisrahoitusta enintään 100 000 euroa. Jo näiden tukien myöntämisperusteista voi päätellä hakemisessa olevan vahvoilla niiden, jotka osaavat tukea hakea. Ei siis mikään ihme, että juuri konsulttiyhtiöt sitä saavat.

Kaikki tämä raha tulee valtiolta eli meiltä veronmaksajilta, mutta sitä myöntävät eri toimijat. Kunnat ja ELY-keskukset toimivat virkavastuulla. Business Finlandin luonnetta en suoraan sanoen tiedä enkä ymmärrä. Se on julkinen toimija, joka tarjoaa innovaatiorahoitusta ja kansainvälistymispalveluita sekä edistää matkailua ja investointeja Suomeen. Se luo edellytyksiä kestävälle kasvulle auttamalla yrityksiä kansainvälistymään sekä rahoittamalla tutkimusta ja innovaatioita. Valtioneuvosto eli maan hallitus nimeää sille johtokunnan kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Kaikista näistä tuista puhuttaessa sanotaan niiden olevan Marinin hallituksen tukia. Niin ne ovatkin, mutta hallitus ei itse myönnä näistä tuista euroakaan. Se on vain päättänyt antaa könttäsummia jaettavaksi, ja jakajat toimivat itsenäisesti.

On ihan varmaa, että näistä koronatuista puhutaan kauan ja hartaasti. Yhtä varmaa on, että niiden myöntämisestä löytyy kummasteltavaa pitkäksi aikaa. Sekin on varmaa, että jos ja kun niistä paljastuu epäselvyyksiä, niin kaikesta syytetään maan hallitusta ihan samalla tavalla kuin pieleen menneistä suojavälinekaupoista.

Yhteiskunta on järjestäytynyt niin, että maan hallitus ei myönnä vaikkapa juukalaiselle yksinyrittäjälle tukea, vaan se on vain oikeuttanut Juuan kunnan myöntämään valtion rahaa. Ihan sama pätee kaikkiin tukiin. Kyse on luottamuksesta siihen, että tuen myöntäjä ymmärtää vastuunsa veronmaksajien rahojen käyttäjänä.

Tällä jutulla en ota kantaa Huutokauppakeisarin tai kenenkään muunkaan saamaan tukeen. Siitä kohusta pitävät muut huolen. Kirjoitin tämän vain antaakseni itselleni ja muille jonkinlaisen kokonaiskuvan koronatuen myöntämisestä. Se kokonaiskuva tulee nimittäin hämärtymään ja unohtumaan vielä monta kertaa, kun yksittäisistä tuista nostetaan kohua ja syytetään maan hallitusta.