Rasismia ja öykkäröintiä

Eilen sosiaalista mediaa kuohutti perussuomalaisten kansanedustaja Ano Turtiaisen twiitti, jossa hän ivasi poliisiväkivallan uhrina kuollutta George Floydia. Kuvassa poliisin polven alle painetun Floydin  kasvot on värjätty punaiseksi, ja alla lukee punaisella Pink Floyd. Saatetekstissä Turtiainen kysyi: ”Oletteko huomanneet, mitä lähempänä hyvinvoinnin alueella ollaan ”tasa-arvoa”, sitä enemmän siellä on rähinöitä?”

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavion mukaan tällainen ei ole suotavaa, ja puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi kuvaa alatyyliseksi. Tänään eduskuntaryhmä käsittelee asiaa.

Siihen se sitten jääkin. Turtiaiselle ei aiemmin seurannut mitään ebolaan kuolleiden pilkkaamisesta, ja saamaansa tuomiota julkisesta kehottamisesta rikokseen hän piti sulkana hattuun. Vuonna 2015 hän piti Suomen Punaista Ristiä pahimpana vihollisena ja kehotti polttamaan sen toimipisteitä.

Turtiainen poisti eilisen twiitin, koska katsoi siitä olevan ryhmälle haittaa. Häntä itseään se ei ilmeisesti haittaa eikä kaduta yhtään.

Kansalaisia sen sijaan alkaa haitata paljonkin. Yhä useampi alkaa kysellä kansanedustajalta vaaditun vakaan ja arvokkaan käytöksen perään. Turtiainen ei ole edes ainoa lajissaan. Saman puolueen Mauri Peltokangas rähisee jatkuvasti videomonologeissaan vuohipaimenista ja lentävistä matoista, ja Jani Mäkelä solvaa kanssaan eri mieltä olevia kansalaisia Twitterissä päivittäin. Oikeastaan hän ei mitään muuta näytä tekevänkään.

Yleensä media ei ole tietävinään tällaisesta käytöksestä, ja vain pahimmat ylilyönnit ylittävät uutiskynnyksen. Öykkäröinti saa hiljaisen hyväksynnän. Kun Li Andersson sanoi tv:ssä ”paskapuhetta”, niin siitä riitti jutun aihetta ja paheksuntaa moneksi päiväksi. Sanna Marinin ja Petteri Orpon Twitterissä pari viikkoa sitten käymä ”sanasota” oli jokaisessa mediassa.

Turtiaisen puheet eivät ylittäneet Ylen tv-uutisten uutiskynnystä, ja A-studiossakin keskusteltiin mieluummin Katri Kulmunin esiintymiskoulutuksesta. Sosiaalisen median ulkopuolella olevat eivät muutenkaan tiedä mitään näiden muutamien kansanedustajien käyttäytymisestä, ja omissa vaalipiireissään heidät saatetaan tuntea hyvinkin mukavina toritapaamisten juttukumppaneina.

Perustuslain mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Tämä koskee lähinnä esiintymistä eduskunnassa, mutta ihan yleisesti sen tulkitaan koskevan esiintymistä myös muualla. Vaikka ei koskisikaan, niin ainakin kansanedustajilta voi vaatia käytöstapojen noudattamista.

Oikeastaan Yle voisi noudattaa julkisen palvelun velvoitettaan kutsumalla vaikkapa Ano Turtiaisen, Mauri Peltokankaan ja Jani Mäkelän studioon puhumaan sitä samaa, mitä he puhuvat jatkuvasti Twitterissä ja Facebookissa. Näin osallisiksi pääsisivät myös ne, jotka eivät seuraa sosiaalista mediaa.

Aika moni saattaisi kysyä, että tuollaisesta öykkäröinnistäkö niille maksetaan.

Kommentit (67)
  1. Yle voisi myös ottaa selkoa siitä, millaisen toiminnan Turtiaisen firma on käynnistänyt saamillaan Business Finlandin tukivaroilla.

    Varmaankin kasvomaskitutannon koneet laulavat.

    1. Nuorempana monia kuntosaleja kolunneena tiedän,että kyllä sieltä anaboliseja sredoireja löytyy. Se olisi helppo nakki poliisille suorittaa ”tupa kaappi ja siisteys tarkastus” ,noissa jumppasaleissa. Mutta niissä käy myös poliiseja,vartijoita ja vanhimestareitä.Ja samoja lääkkeitä he käyttää. Ei myöskään Ano Turtiaisen massiiviset lihakset ole kaurapuurolla ja ruisleivällä syntyneet.

  2. Riitta Häkkinen
    4.6.2020, 08:51

    Juuri taas mietin aamulla, että miksi Perussuomalaisen puolueen rasismiin ei media tartu. Pelätäänkö jotakin? Eikö tosiaan voisi kutsua pääöykkäröijiä vaikka studioon ja kysyä suoraan? Vai pitääkö toimittajat kutsua studioon ja kysyä: mikä teitä vaivaa? Toimikaa vihdoin!!

    1. Toimittajathan ovat melkein jokaisena aamuna televitsioonissa ihan porukalla antamassa lausuntojaan. Jos toimittajat ei pääse, niin sitten kutsutaan somettajat ja tubettajat paikalle.

    2. Ottaen huomioon muutaman vainon kohteeksi joutuneen toimittajan kohtalon, harva toimittaja uskaltaa riskeerata perhettään samanlaisen oksennusryöpyn kohteeksi joutumiselle.

      Näin sanallisella väkivallalla hankitaan valtaa, täsmälleen kuten natsit aikanaan Saksassa ennen toista maailmansotaa.

Kommentointi suljettu.