Koulutusta ja konsultointia

Otsikoihin noussut valtiovarainministeri Katri Kulmunin saama esiintymiskoulutus ei minua ihmetyttänyt muuten kuin siksi, että se yleensä nousi otsikoihin. Kun laskun maksajiksi paljastuivat ministeriöt, niin se vähän kummastutti. Kulmuni korjasi tilanteen ilmoittamalla palauttavansa rahat. Tällainen koulutus kuuluu ihan maalaisjärjenkin mukaan puolueen tai koulutuksen saajan maksettavaksi.

On sinänsä kummallista, että esille otetaan yhden ministerin saama koulutus samaan aikaan, kun hallitus antaa ennätysmäisen suuren lisäbudjettiesityksen. Koulutuksen 50 000 eurossa ja lisäbudjetin 5,5 miljardissa on melkoinen ero, mutta ainakin 50 000 on jokaisen käsitettävissä oleva summa.

Media on tutkinut asioita lisää, ja taustalta on paljastunut tietty kuvio. Viestintätoimisto Tekir on antanut Kulmunille koulutusta myös hänen puolueensa puheenjohtajuuteen liittyvissä asioissa. Itse asiassa Tekirillä on läheiset välit keskustaan ja erityisesti sen entiseen puheenjohtajaan Juha Sipilään. Samat henkilöt ovat töissä välillä puoluetoimistossa, Tekirissä ja ministerin erityisavustajina.

Tekir ei ole ainoa poliitikkoja sparraava ja palkkaava konsulttitoimisto. Aina silloin tällöin saa lukea pikku-uutisen jonkun poliitikon siirtymisestä vaikkapa Milttonin tai Ellun Kanojen palvelukseen, mutta ei niihin tule kiinnitettyä kovin paljon huomiota. Kun poliittinen noste alkaa loppua tai muuten vain työ kyllästyttää, niin kysyntää lobbariksi riittää. Konsulttitoimistoilla on käyttöä poliitikkojen osaamiselle ja ennen kaikkea verkostoille.

Sitten saattaa käydä niin, että poliittiset toimijat siirtyvät konsulttitoimistoon puolueen ollessa oppositiossa. Kun puolue nousee hallitusvastuuseen, niin nämä konsultit nousevat ministereiden erityisavustajiksi. Sitä ennen he ovat antaneet tuleville ministereille esiintymiskoulutusta ja auttaneet puolueita strategisten tavoitteiden ja puolueohjelmien laadinnassa. Siinä vaiheessa tekee mieli kysyä, että kuka puolueita ja politiikkaa yleensä johtaa ja tarvitaanko poliitikkoja muuhun kuin keulakuviksi.

Mutta mennäänpä takaisin tapaukseen Kulmuni. Tuonne ylemmäksi linkittämässäni Iltalehden jutussa puhutaan rikosoikeudellisesta vastuusta ja väläytellään ministerivastuulain mukaisilla seuraamuksilla. Sen lisäksi povataan hallituksen hajoamista tai ainakin Kulmunin eroa. Suoraan sanoen jatkuvat ministereiden erovaatimukset milloin mistäkin asiasta alkavat kyllästyttää. Laskun maksattaminen ministeriöiden varoista oli hallinnollinen virhe ja moraalisesti väärin, mutta on vaikea löytää siitä rikosta. Kilpailuttamisen laiminlyöminen oli ilman muuta hyvän hallintotavan vastaista.

Jos ministereitä ruvetaan moraalipaniikissa ja kannatusmittausten säikäyttäminä erottamaan, niin politiikka on heikoissa kantimissa. Sitten voikin jo kysyä, että johtavatko politiikkaa poliitikot, konsulttitoimistot vai iltapäivälehdet.

Kulmunin saama esiintymiskoulutus oli varmasti tarpeen, kunhan vain lasku menee oikeaan osoitteeseen. Voihan poliitikot jättää kouluttamattakin, mutta sitten saamme nähdä lisää vain oman osaamisensa pohjalta toimivia poliitikkoja, jotka ihan anoturtiaisina möläyttävät mitä sattuu. Poliitikkojen itsensä on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että konsulttitoimistot eivät ohjaile politiikan suuntaa.