Projektiministeri ja sopeuttamistoimet

Pitkää miestä ei oikein voi sanoa pätkäministeriksi, joten sanotaan Matti Vanhasta projektiministeriksi. Sellaisen pestin hän kaikesta päätellen itsekin katsoi ottaneensa vastaan. Hän ei halua olla puolueensa ääni hallituksessa, vaan pelkkä valtiovarainministeri. Seuraavassa puoluekokouksessa selviää, kuka puoluetta johtaa jatkossa. Jos puheenjohtaja on joku muu kuin Katri Kulmuni, niin epäilemättä ministeriruletti pyörähtää taas käyntiin.

Mitä projektiministeri sitten tekee? Paljonkin, kunhan akuutista koronakriisistä päästään yli. Sitten alkavat talouden tasapainottamis- ja sopeuttamistoimet, joita Kulmuni jo eilen väläytti. Hän otti esimerkiksi työurien pidentämisen, mutta sen ajatuksen tyrmäsivät vastuuministerin lisäksi myös työmarkkinaosapuolet EK:n Jyri Häkämiestä myöten. Eläkeikää nostettiin kolme vuotta sitten, eikä kaavamainen eläkeiän nosto auta, kun ongelmana on työelämässä jaksaminen eläkeikään asti.

Sopeuttamistoimista puhuttiin myös illan A-studiossa. Keskustelusta jäi vähän sellainen tunne, että Petteri Orpo ja Jussi Halla-aho mielistelivät Matti Vanhasta ja Li Andersson joutui puolustuskannalle. Setämiehet halusivat jutella vähän niin kuin miesten kesken, ja setämiehillä en tarkoita iältään vanhinta keskustelijaa.

Petteri Orpo puhui talouden tasapainottamistoimista ja työllisyyden nostosta, kuten aina tekee. Hän ei kuitenkaan yksilöinyt tarkemmin niitä toimia. Jussi Halla-aho puhui maahanmuutosta, kuten aina tekee. Hänen mukaansa talous tasapainotetaan veronkevennyksin, jotka rahoitetaan rajoittamalla maahanmuuttoa ja leikkaamalla kehitysapua. Siitä taikaseinästä tuntuu riittävän rahaa ihan kaikkeen.

Vanhanen osoitti ymmärrystä sanomalla, että sopeuttamistoimet ja rakenteelliset uudistukset ovat iso kokonaisuus. Yle listasi tähän kokonaisuuteen sisältyvät toimet ja keinot, ja tutultahan ne näyttävät. Juuri näistä keinoista yleensä keskustellaan, mutta valitettavasti kokonaisuus hämärtäen aina yhdestä kerrallaan. Käydäänpä niitä läpi.

Eläkeiän kaavamainen nosto ei siis toimi, mutta työssä jaksamiseen satsaaminen saattaa toimia. Työelämän uudistamisella on ikävä kaiku, sillä se tarkoittaa yleensä työehtosopimusten yleissitovuuden heikentämistä, työttömyysturvan porrastamista ja kikyn kaltaista palkkojen pienentämistä. Työllistämispalvelujen lisääminen saattaa toimia, sillä ongelmana on pitkäaikaistyöttömyys. Siihen ei pure aktiivimallin kaltainen tukien leikkaaminen, kuten viime vaalikaudella nähtiin.

Kannustava sosiaaliturva on pulpahdellut pintaan jo monta vuotta, ja alkujaan puhuttiin vastikkeellisesta sosiaaliturvasta. Se kuulosti kuitenkin liian rumalta, joten ruvettiin puhumaan kannustavuudesta. Sitä samaa se kuitenkin tarkoittaa, eli sosiaaliturvan eteen olisi tehtävä työtä. Tästä meillä ovat esimerkkinä kuntouttava työtoiminta ja työkokeilu, joissa työtä tehdään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella.

Koulutusta pitäisi lyhentää, ja siihen keinoksi tarjotaan aina lukukausimaksuja. Sillä tavalla koulutusajat eivät lyhene, mutta opiskelijat kyllä vähenevät. Verotusta pitäisi keventää, mutta silti yhteiskunnan tarjoamat peruspalvelut eivät saa kärsiä. Marinin hallitusta on jo ehditty moittia sote-esityksestä, jolla ei pyritä säästämään kustannuksista. Ei niistä voi säästää leikkaamatta ja palveluverkostoa supistamatta, sillä varsinkin terveydenhoidon menot kasvavat joka tapauksessa koko ajan. Sipilän hallituksen sotella pyrittiin säästämään kolme miljardia, mutta jo sen pelkkä valmistelu maksoi niin paljon, että sillä rahalla olisi kohennettu monta asiaa. Lisäksi laskelmat osoittivat säästötavoitteen mahdottomaksi toteuttaa.

Viimeisenä tulee kuntien yhdistäminen. Siitä olen ennenkin sanonut, että kahden tai useamman köyhän yhdistäminen ei synnytä yhtä rikasta, vaan yhden ison köyhän. Lounais-Suomen pienten kuntien kohdalla yhdistämisestä saattaisi joissain tapauksissa olla hyötyä, mutta yhdistämisestä päättävät kunnat itse. Pakkoavioliitoista syntyy onnettomia lapsia.

Tätä keskustelua tullaan käymään ensi syksynä, ja Vanhanen tietää sen varmasti. Niin tietävät muutkin poliitikot, mutta julkinen keskustelu menee aina lillukanvarsiin. Oikeastaan kirjoitin tämän jutun lunttilapuksi itselleni, mutta saavat sitä käyttää muutkin sitten, kun sopeuttamisesta ruvetaan tosissaan puhumaan.