Virhearvio ja sensuuri

Toissapäivänä ja eilen kerroin perussuomalaisten ajatuspajan julkaisemasta Jukka Hankamäen kirjasta. Lyhyesti sanoen puolueen ajatuspaja julkaisi puolueen eduskuntavaaliehdokkaana olleen ja ajatuspajan kirjaprojektiin palkkaaman Hankamäen teoksen puolueen logon alla ja puoluejohdon ollessa paikalla. Kun kirjan rasismista ja naisvihasta nousi meteli, niin puolue irtisanoutui koko asiasta ja keskeytti kirjan jakelun.

Perussuomalaisia pidetään jonkinlaisina poliittisen shakkipelin mestareina, jotka osaavat ennakoida kaikki siirtonsa pitkälle tulevaisuuteen. Niinpä nytkin on sosiaalisessa mediassa etsitty yksinkertaiselle asialle monimutkaista selitystä. Tämä kohu oli kuulemma harkittu, sillä tärkeintä on, että puhutaan. Tämähän on alt right -liikkeen normaali toimintatapa kaikkialla.

Minä en usko taktikointiin ja harkittuun temppuun, sillä puoluejohdon reaktiot ovat olleet aidon hämmentyneitä ja paniikinomaisia. Kaikille tuli kiire irtisanoutua kirjasta heti, ja Hankamäki jäi käytännössä yksin puolustautumaan. Ainoastaan ajatuspajan johtaja Marko Hamilo puolustaa työntekijäänsä. Hyvällä syyllä voi sanoa, että Hankamäki heitettiin bussin alle puolueen edun nimissä.

Hankamäellä on syytä olla pettynyt, sillä hän uskoi puolueen olevan hänen tekstinsä takana. Hankamäen ajatukset ovat yhteiskunnallisia blogeja seuraaville tuttuja jo vuosien ajalta, joten puolueessa ne kyllä tiedettiin. Lisäksi hänet otettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi ja palkattiin ajatuspajalle töihin. Hänen tekstinsä ei edes poikkea muista ajatuspajan julkaisuista, kertoo Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkija Tuija Saresma. Samat ajatukset feminismivastaisuudesta, naisvihasta ja maahanmuuttovastaisuudesta toistuvat kirjoituksissa kerta toisensa jälkeen. Sosiaalisessa mediassa on kaivettu esiin Jussi Halla-ahon vanhoja tekstejä, joissa naisista ja maahanmuuttajista puhutaan samalla tavalla kuin Hankamäki nyt puhuu.

Se siitä poliittisesta shakkipelistä, jonka seuraava siirto on jo nähty. Se on tietenkin huuto sananvapauden rajoittamisesta ja sensuurista.  Kun opetus- ja kulttuuriministeriö kertoi keskiviikkona selvittävänsä kirjan mahdollisen ristiriidan valtionavustuspäätöksen kanssa, niin se nähdään poliittisena painostuksena. Näin pyritään häivyttämään se tosiasia, että puolue itse sensuroi kirjan. Kukaan muu ei sensuuria edes vaatinut, vaan kyseltiin vain, mihin niitä avustusrahoja oikein käytetään.

Avustukset myönnetään lakien ja muiden myöntämisperusteiden mukaiseen toimintaan. Jos jälkikäteen huomataan niitä käytetyn jollain muulla tavalla, niin tuen myöntäminen voidaan keskeyttää ja jo myönnetyt tuet periä takaisin. Näin kävi Perussuomalaisten Nuorten tapauksessa, kun toiminta ei täyttänyt nuorisolaissa säädettyjä perusteita. Ihan samanlainen harkinta on nyt meneillään Suomen Perustan avustusten suhteen. Se ei ole sensuuria, vaan avustusten käytön valvontaa.

Mitä pitäisi tehdä, että sama ei toistuisi ja avustuksia ei käytettäisi vastoin niiden tarkoitusta? Vastaus on, että ei mitään, sillä se olisi perustuslain kieltämää ennakkosensuuria. Sananvapaus tarkoittaa sitä, että jokainen saa kenenkään ennalta estämättä julkaista mitä tahansa, ja mahdolliset seuraukset tulevat jälkikäteen. Seuraukset voivat olla rikosoikeudellisia tai avustusten takaisinperintää, mutta avustusten myöntämisen perusteita ei pidä mennä muuttamaan ennakkosensuurin suuntaan. Myöskään rikosoikeudellisia seuraamuksia ei voida vaatia kevein perustein.

Tällä kertaa perussuomalaisten poliittisen shakkipelin nappulat kaatuivat ihan yllättäen, ja sen näkee puolueessa vallitsevasta hämmennyksestä ja selittelystä. Kukaan ei osannut odottaa, että jo kauan julkisesti kerrotut puolueen näkemykset herättävät paheksuntaa.

Kaikesta päätellen ne näkemykset eivät olleet tuttuja edes monille puolueen kannattajille.