Konditionaali ja juridiikka

Eilen kerroin kansanedustaja Jani Mäkelän (ps) itsestään sosiaalisessa mediassa ja muualla julkisuudessa antamien kuvien välisestä erosta. Juttuni ei Mäkelää miellyttänyt, joten hän otti esille juridisten seuraamusten mahdollisuuden.

Tukea hän sai kollegaltaan Sanna Antikaiselta, joka pyytää minua täsmentämään puheitani ja ehdottaa kesälomaa.

Perussuomalaisten lehti Suomen Uutiset teki asiasta jutun, jossa nostettiin keskiöön yksi lause ja sanottiin sitä rankaksi väkivaltamaalailuksi. Nimettömän toimittajan jutun alta löytyy runsaasti nimettömästi kirjoitettua väkivaltamaalailua ja kunnianloukkauksia. Lisäksi kommenteissa arvotaan erilaisia rikosnimikkeitä, joita käyn kohta läpi.

Sitä ennen puhun konditionaalista eli ehtotavasta. Tämä tapaluokka ilmaisee tekemisen epävarmuutta tai ehdollisuutta, ja sen tunnus on -isi. 

Jutustani esille nostettu lause kuului näin: Jos Mäkelä oikeasti puhuisi tuollaista kasvokkain tuntemattomille, niin jossain vaiheessa sattuisi kohdalle sellainen, joka vastaa fyysisesti.

Kyseessä on siis tekemisen epävarmuutta kuvaava konditionaali, jota käyttämällä tuon esille yleiseen elämänkokemukseen perustuvan faktan. Jos joku oikeasti kutsuisi vaikkapa kadulla tai öisellä nakkikioskilla kohtaamiaan ihmisiä luusereiksi, todella tyhmiltä näyttäviksi ja kitiseviksi typeryksiksi, niin sillä yleisen elämänkokemuksen mukaan olisi seurauksia.

Tässä mielessä sananvalintani ei ollut paras mahdollinen. Olisi ollut parempi sanoa, että jossain vaiheessa toiminnalla olisi yleisen elämänkokemuksen mukaan ennalta arvattavia seurauksia.

Mennäänpä nyt sitten niihin tarjottuihin rikosnimikkeisiin. Mäkelä itse nosti esille julkisen kehottamisen rikokseen, josta säädetään rikoslain 17 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan julkisesti tietoon saatetulla tekstillä on kehotettava tai houkuteltava rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu aiheuttaa rikoksen vaaran tai muuten vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta.

Konditionaalin käyttäminen tekstissä ei ole kehotusta tai houkuttelua rikokseen, vaan mahdollisten tapahtumien pohdintaa.

Muita tarjottuja rikosnimikkeitä ovat kunnianloukkaus, laiton uhkaus, rikokseen yllyttäminen ja poliittisten toimintavapauksien loukkaaminen.

Kunnianloukkausta ei tekstistäni saa tekemälläkään. Laittoman uhkauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää rikoksella uhkaamista sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Konditionaalilla ei uhata ketään. Muutenkaan ei ole uskottavaa, että 43-vuotiaalla kansanedustajalla olisi syytä pelätä 62-vuotiaan juristin uhkaavan turvallisuuttaan.

Rikokseen yllyttäminen on sukua julkiselle kehottamiselle rikokseen sillä erolla, että se edellyttää  jonkun toisen tahallista taivuttelua tai käskemistä tiettyyn rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen. Tämäkään tunnusmerkistö ei täyty.

Poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta säädetään rikoslain 14 luvun 5 §:ssä. Se on vakava rikos, jossa väkivallalla tai sen uhalla estetään toista ilmaisemasta mielipidettään yleisistä asioista. Minun kirjoitteluni ei taatusti estä Mäkelää tai ketään muutakaan lausumasta mielipiteitään. Suomen Uutisten jutun kommenttiosioista löytyy kyllä yritystä estää minua lausumasta omia mielipiteitäni jopa väkivaltaa käyttäen.

Olen dokumentoinut ne talteen mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Päätoimittaja vastaa toimituksellisen sisällön lisäksi myös julkaistuista lukijoiden kommenteista. Siinä muuten syy siihen kestovalituksen aiheeseen, että minä moderoin kommentteja kovalla kädellä. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta joutua yhdessä päätoimittajan kanssa oikeuteen lukijoiden kommenttien takia.

Sananvapaus on mielenkiintoinen juttu, mutta siihen liittyvä juridiikka on vielä mielenkiintoisempaa.