Maan paha tapa

Eilen kirjoitin hallituksen aikomuksesta puuttua kovalla kädellä alipalkkaukseen ja toivoin, että asiaa ei käännettäisi maahanmuuttokysymykseksi. Tiesin toivovani turhaan, sillä jotkut saavat muutettua vaikka heinäntekoa koskevan keskustelun maahanmuutosta jankuttamiseksi.

Minulle kerrottiin valikoidusti muutamien alipalkkauksesta epäiltyjen firmojen nimet ja vastuuhenkilöt, joilla oli selvästi ulkomaalainen nimi. Tämä kuulemma todistaa, että juuri maahanmuuttajat riistävät toisia maahanmuuttajia ja koko ongelmaa ei olisi ilman maahanmuuttoa.

Nämä jankuttajat puhuvat aina yhdestä tai kahdesta puusta, kun pitäisi puhua koko metsästä. Tilannetta ei muuta yhtään se, että jotkut työntekijöiden hyväksikäyttäjät ovat itsekin maahanmuuttajia. Se vain kertoo siitä, että hyväksikäyttö on saanut hiljaisen hyväksynnän ja yhteiskunta on antautunut lainvastaisen toiminnan edessä. Jotkut maahanmuuttajat ovat kotoutuneet niin hyvin, että ovat ruvenneet noudattamaan maan tapaa.

Heille se saattaakin olla helppoa, sillä varsinkin paperittomat ovat puolustuskyvyttömiä. Jos he ilmoittavat viranomaisille väärinkäytöksistä, niin kiitoksena on todennäköisesti maasta poistaminen. Heille samaa kieltä puhuva työvoiman hyväksikäyttäjä on todennäköisesti ainoa vaihtoehto ja saattaa näyttäytyä jopa hyväntekijänä.

Mutta ei puhuta niistä puista, vaan koko metsästä tai vaikkapa marjapelloista. Suurimmalla osalla tiloista asiat ovat hyvin, mutta jotkut pilaavat alan maineen. Samoin on thaimaalaisia poimijoita maahan tuovien marjayrittäjien laita. Joka kesä puhutaan marjanpoimijoiden työoloista, mutta siihen se sitten jääkin. Tai eihän heillä edes ole työsuhdetta, vaan he toimivat “itsenäisinä yrittäjinä”, joilla on velvollisuus myydä keräämänsä marjat heidät maahan tuoneelle yritykselle yrityksen määräämään hintaan.

Nyt heitä tulee vähemmän, sillä Thaimaa on ruvennut rajoittamaan matkustuslupien myöntämistä ja varoittelemaan alipalkkauksesta ja työoloista. Suomessa heidän alipalkkauksensa on kesällä vähän aikaa puhuttava asia, mutta kovemmalla äänellä puhuvat aina marjayrittäjät ja erityisesti marjateollisuus. Marjoja on saatava, poimijat ovat tottuneet kovaan työhön ja sitä paitsi he ansaitsevat hyvin verrattuna kotimaansa palkkoihin.

Niin että itse asiassa tässä ollaan hyväntekijöitä. Saatatte ehkä muistaa vaikkapa kesän 2017, jolloin marjanpoimijoiden asian voimakkaasti esille nostanutta Li Anderssonia moitittiin asialla politikoinnista. Tämä jos mikä kertoo maahan pesiytyneestä pahasta tavasta.

Ongelma ei ole vain Suomen, vaan koko Euroopan yhteinen. Alkutuotanto pyörii ulkomaalaisen halpatyövoiman varassa, ja se on hiljaisesti hyväksytty. Jos työntekijöille ruvetaan maksamaan kunnon palkkaa, niin pelkona on hintojen nousu.

Oikeusvaltio on haasteen edessä. Jos se ei pysty takaamaan omien lakiensa noudattamista ja lakia valvovien viranomaisten toimintaa, niin maan tapa ottaa vallan. Tähän sopii oikeusvaltiolle ohjeeksi Olaus Petrin vanha tuomarinohje:

Paha tapa älköön ketään auttako, se on: ei kukaan voi asiaansa sillä auttaa, että sanoo monta olevan, jotka tekevät samoin kuin hän on tehnyt, koska se, mitä hän tehnyt on, havaitaan olevan vastoin lakia.