Häiriköintipolitiikka ja väärä ilmianto
Kun toissapäivänä kerroin muiden häiriköintiin perustuvasta poliittisesta toiminnasta ja sen juridiikasta, niin osasin odottaa asian kääntämistä päälaelleen. Oululainen yhden hengen valtuustoryhmän muodostava kunnallispoliitikko on pahoittanut mielensä ja kokee olevansa maalitettu. Minä olen kuulemma vastuussa kaikesta, mitä joku hänestä kirjoittaa jonnekin päin nettiä, mutta hän itse ei ole vastuussa edes omasta toiminnastaan. Hän on uhri, ja hänen kannattajiensa mielestä minä olen syyllistynyt ainakin maalittamiseen, väärään ilmiantoon ja rikokseen yllyttämiseen.
Näin siinä aina käy, kun lakia netin keskustelupalstoilla yhtä oppimattomilta oppinut rupeaa sitä tulkitsemaan. Suurin osa kesää viettävistä kansalaisista ei tiedä eikä piittaa koko asiasta, ja juuri siksi häiriköintiin perustuva politikointi saa jatkua. Kukaan ei sano, että nyt riittää.
Tämän tapauksen taustalla on siis mediaa kiinnostamaton tapahtumaketju, jossa kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) kertoi häneen kohdistuneesta esitutkintaan johtamattomasta rikosilmoituksesta. Tämä teko ansaitsi Tynkkysen mielestä julkisuutta, mutta jalomielisesti hän lupasi olla kertomatta rikosilmoituksen tehneen nimeä. Tämän jälkeen kansalaisaktivistiksi joskus tituleerattu oululainen Junes Lokka onnistui ihan omilla taidoillaan saamaan poliisilta juuri tämän rikosilmoituksen tiedot, vaikka yleensä poliisi ei rupea etsimään julkisista asiakirjoista tietoja ylimalkaisten pyyntöjen perusteella, vaan pyytää tarkempaa yksilöintiä.
Lokka sai siis tietoonsa ilmoituksen tekijän nimen ja henkilötiedot, joiden perusteella osasi etsiä netistä lisää tietoja tästä henkilöstä. Sitten hän solvasi omalla videollaan tätä kaksi lastaan menettänyttä äitiä tavalla, joka saattaa täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
Eilen Lokka oli saanut selville myös henkilön työpaikan ja kysyi Twitterissä, onko perättömiä rikosilmoituksia tehtailevan pitäminen palkkalistoilla työnantajan arvojen mukaista. Tarkoituksena oli tietenkin hankkia potkut. Tietojen etsinnän mestarina pidetty Lokka ei kuitenkaan saanut selville, että henkilö työskentelee itse perustamassaan järjestössä.
Nolosti kävi, mutta mennään viimeinkin tapauksen juridiikkaan ja siitä käytävän keskustelun virheisiin.
Maalittamisesta puhuminen on samalla tavalla ongelmallista kuin vihapuheestakin puhuminen. Kumpaakaan ei laki sellaisenaan tunne, mutta molempien yleiskielisten sanojen sisään mahtuu erilaisia rikosnimikkeitä. Maalittaminen voi olla rikokseen yllyttämistä, jos se johtaa kohteen joutumiseen rikoksen uhriksi. Se voi olla myös julkista kehottamista rikokseen, jos siinä houkutellaan tekemään rikos ja sellainen on vaarassa tapahtua.
Tynkkynen, Lokka ja erityisesti heitä kannustavat puhuvat jatkuvasti perättömistä rikosilmoituksista tarkoittaen ilmoituksia, jotka eivät johda esitutkintaan. Sellaisia on paljon, mutta esitutkintaan päätymätön rikosilmoitus on harvoin rikos. Jokaisella on oikeus tehdä rikosilmoitus, jos epäilee rikoksen tapahtuneen. Poliisi sitten selvittää onko syytä epäillä rikosta ja jos on, niin vaatiiko rikoksen laatu ja laajuus esitutkintaa. Moni rikos jää tutkimatta jo pelkästään resurssipulan takia.
Rikosilmoituksen tekeminen muuttuu harvoin rikokseksi, mutta on sekin mahdollista. Silloin puhutaan väärästä ilmiannosta, joka on kriminalisoitu rikoslain 15 luvun 6 §:ssä. Rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tahallista sellaisen väärän tiedon antamista, joka aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen.
Suomeksi tämä tarkoittaa rikosilmoituksen tekemistä tietoisesti valheellisin perustein ja vahingoittamistarkoituksessa. Joskus ammoin Juice Leskinen vangittiin esitutkintalain nojalla väärän ilmiannon takia, ja hänet ilmiantanut henkilö tuomittiin väärästä ilmiannosta. Muita tapauksia ei nyt äkkiä tule mieleeni, koska lainkohtaa käytetään harvoin.
Jos haittaisänmaallisten nettiväki saisi päättää, niin jokainen heistä tehty rikosilmoitus johtaisi ilmoituksen tekijän rankaisemiseen ja jokainen heitä sanallisesti vastustava tuomittaisiin jonkin lainkohdan nojalla. Niin käy kuulemma minullekin sitten, kun valta vaihtuu ja poliittinen poliisi ja Demlan mädättämä oikeuslaitos puhdistetaan.
Tuo edellinen lause on ihan oikea saamani kommentti. Tällä tasolla liikkuva keskustelu ei ole juridiikkaa eikä politiikkaa, mutta valitettavasti se on joillekin ihan täyttä totta.
Puuttuuko näiltä haittaisänmaallisilta oikeasti alkeellisin juridiikan taju, vai onko kaikki vain turhaa löpinää?
Heiltä puuttuu sekä taju että äidinkielisten käsitteiden merkitykset.
On tuo nähty, miten aate vetoaa taparikollisiin, koulupudokkaisiin ja ihan vain typeriin sekä persoonallisuushäiriöisellä tavalla tunnereagoiviin.
Montako älykköä on esim. heidän ajatuspajassaan? Ja nyt viittaan ihan normaaliin keskiälyyn, johon liittyy esimerkiksi niin hyvä lukutaito, että kykenee vilkaisemaan pajan tuotokset läpi ennen niiden julkaisua.
Tulkitsenko oikein, jos ymmärrän kommentistasi, että heikkolahjaisten pudokkaiden ja typerien ihmisten pitäisi pysyä pois politiikasta ja jättää se ihmisille, jotka ovat ainakin omasta mielestään älykkäitä? Pitäisikö heidät jotenkin kirjata ylös ja rajoittaa kansalaisoikeuksia?
Voi heillä juriikan tajua olla, he eivät vain piittaa siitä. Kaikki, mitä voi sanoa on totta kunnes se osoitetaan vääräksi – ja usein vielä senkin jälkeen.
Heille laki on kuin sen heidän mielestään pitäisi olla, eikä sitä mielipidettä muuta edes oikeuden tuomiot.
Vesa Keskistä kiristäneet naiset saivat myös tuomion perättömästä ilmiannosta: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000076225.html
Miten sitten tulkitaan nuo muut onneksi harvat raiskaus väitteet, jotka poliisi on todennut perättömiksi? Onko niistä tullut tuomioita ei muistini jaksa kertoa.Niitä on vuosien mittaan kuitenkin uutisoitu joitain tapauksia.