Kyllä kansa huutaa

Vaikeita asioita ei ole helppo selittää kaikille ymmärrettävästi, mutta on helppo saada ymmärtämättömät vastustamaan niitä. Tästä saatiin esimakua jo eilisillan A-studiossa, kun perussuomalaisten varapuheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra kertoi puolueen näkemyksiä EU-huippukokouksen päätöksistä. Heti ohjelman jälkeen niitä samoja näkemyksiä alkoi ilmestyä sosiaaliseen mediaan.

Perussuomalaisten strategia tässäkin asiassa näyttää olevan yksinkertaistaminen. He puhuvat Suomen taloudesta ikään kuin Suomi olisi erillinen saareke Euroopassa. He sanovat, että Suomi ottaa velkaa, jolla se maksaa huonosti taloutensa hoitaneiden maiden velkoja, vaikka pitäisi hoitaa oman maan asiat kuntoon. Ei tullut vappusatasta eikä hoitajamitoitusta, mutta ulkomaille kyllä riittää rahaa.

Vappusatasesta on osa jo annettu ja hoitajamitoituksesta päätetty. Lisäksi on päätetty palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus, ja työttömiä kurittanut aktiivimalli purettiin heti uuden hallituksen aloitettua toimintansa. Nämä tosiasiat tuppaavat helposti unohtumaan.

Mutta mennään takaisin tuohon sopimukseen, josta jo eilen puhuin. Suomi ottaa velkaa elvytyspakettia varten, mutta niin ottavat kaikki muutkin maat. Tukea myönnetään sekä avustuksina että lainoina kaikille, siis myös Suomelle. Koronasta eniten kärsineet maat saavat eniten, mutta kaikki saavat jotain. Suomi ei vastaa koko velasta, vaan juuri Suomen vaatimuksesta sopimukseen otettiin mukaan tarkkarajaisuus. Se tarkoittaa sitä, että kukin maa vastaa veloista vain tiettyyn, etukäteen sovittuun rajaan asti. Kyseessä ei siis ole kansalaisille tutumpi omavelkainen takaus, jossa takaaja on vastuussa koko velasta.

Jatkuvasti valitetaan siitä, että Suomi on nettomaksaja. Valittajilta jää ajattelematta, että nettosaajaksi tulemiseen vaaditaan Suomen talouden olemista yhtä huonossa kunnossa kuin nykyisten nettosaajien talous on. Sitä tuskin kukaan haluaa. Heiltä jää huomaamatta sekin, että vaikka Suomen jäsenmaksut euromääräisesti nousevat, niin prosentuaalisesti ne alenevat. Tämä johtuu muun muassa pääministeri Sanna Marinin neuvottelemasta kansallisesta kirjekuoresta, jossa maatalous saa 400 miljoonaa euroa ja Itä- ja Pohjois-Suomen harvaanasutut alueet 100 miljoonaa euroa erillistä rahaa.

Perussuomalaiset ovat nostaneet esille perustuslailliset kysymykset, ja kansanedustaja Sebastian Tynkkynen näkyy jo tehneen oikeuskanslerille kantelun pääministerin “epäisänmaallisesta” toiminnasta. Hänen mukaansa se on vastoin perustuslakivaliokunnan kantaa ja siksi myös vastoin perustuslakia. Vaikka saate ei olekaan asiallinen, niin kantelu itsessään on, ja asiallisesti se myös tutkitaan. Nettikansa ei ole yhtä asiallinen, vaan jo pari päivää on huudettu epäisänmaallisuutta, valtiopetosta ja kansantuomioistuinta. Saatteellaan Tynkkynen varmistaa metelin jatkumisen.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä arvioi jo tuoreeltaan, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä tarkkarajaisuus ja muut vaatimukset on otettu huomioon, mutta se ei tietenkään ole vielä koko perustuslakivaliokunnan kanta. Se nähdään sitten aikanaan.

Perussuomalaisten toiminnassa on sama ristiriita, jonka olen huomannut ennenkin. He toimivat ihan asiallisesti tekemällä kantelun ja käyttämällä oikein muitakin parlamentaarisia keinoja. Kannattajilleen he sen sijaan syöttävät yksinkertaisia iskulauseita ja helposti omaksuttavia hokemia. Kohta saamme taas kuulla vaipoissa makaavista vanhuksista, kun rahaa kylvetään taloutensa tahallaan huonosti hoitaneisiin maihin.

Ei yhdessäkään maassa voi olla niin kelvottomia päättäjiä, että he ajaisivat tahallaan maansa talouden kuralle ihan vain saadakseen EU:lta enemmän tukea kuin maksavat jäsenmaksuja. Joskus minusta tuntuu, että meiltä sellaisia saattaisi löytyä, ja he saisivat kannattajansakin uskomaan sen olevan hyvä asia.