Vakaasti ja arvokkaasti

Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. 

Näin sanotaan perustuslain 31 §:n 2 momentissa. Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Lainkohta koskee käytöstä ja puhetta vain eduskunnassa, mutta valtiosääntöoikeuden vakiintuneen tulkinnan mukaan sen katsotaan ohjaavan käyttäytymistä myös eduskunnan ulkopuolella.

Yleensä tällaista asiaa ei tarvitse edes miettiä, sillä ihan jokaisen oletetaan oppineen jo kotona ja koulussa jonkinlaisia käytöstapoja. Nykyisin on toisin, sillä eduskuntaan on äänestetty sellaisia ihmisiä, joiden koko julkinen esiintyminen näyttää perustuvan käytöstapojen puutteeseen. Yksi heistä on kansanedustaja Mauri Peltokangas (ps), joka kannattajilleen suuntaamiensa videoiden perusteella näyttäisi tarvitsevan pissapojan ja tuulilasinpyyhkijät autonsa sisäpuolelle. Myös sosiaalisessa mediassa hänen poliittisen toimintansa pääsisältö on rähjääminen.

Tämä Tiia Lehtosen havaitsema vakaata ja arvokasta käytöstä osoittava twiitti liittyy poliisin murhayrityksenä tutkimaan Pekka Katajan raakaan pahoinpitelyyn. Peltokangas vaatii ministereiltä ja kansanedustajilta jotain, mutta ei kerro mitä. Ilmeisesti hän ei tiedä sitä itsekään, mutta on silti äänessä. Politiikkaanhan äänestetään aika ajoin sellaisia, jotka “uskaltavat sanoa” ja “saavat suunsa auki”, kuten heitä yleensä luonnehditaan. Auki he suunsa saavat, mutta sieltä ei tule koskaan järkevää sanottavaa tai ratkaisuehdotuksia. Tulee vain mölyä.

He saavat jatkaa mölyämistään, koska edes aina valpas iltapäivälehdistö ei nosta heidän sanomisiaan kolumnin aiheeksi. Kun vasemmistolainen ministerin erityisavustaja twiittaa trollioikeistosta, niin media valpastuu ja avustajan vanhat somekirjoittelutkin muistetaan nostaa esille ikään kuin vihjeenä poliittisen väkivallan mahdollisuudesta. Kun Supon jo vuonna 2011 äärijärjestöksi luonnehtiman Suomen Sisun piiripäällikkö twiittaa ministereistä säälittävinä persereikinä ja vaatii tekemään jotain, niin asiaa ei noteerata.

Tämä median puolueellisuus on ilmeinen. Vasemmistoliittoon kuuluvan ministerin erityisavustaja näyttää olevan kiinnostavampi kuin oikeistolainen kansanedustaja, ja sen luulisi ärsyttävän kaikkia niitä, jotka aina puhuvat punavihreästä mediasta. Erityisavustajia ei ole valittu vaaleilla, joten he eivät edusta kansaa. Kansanedustajat edustavat, joten heille pitäisi antaa mahdollisuus avata sanomaansa julkisesti myös muille kuin omille kannattajilleen, jotka ilmeisesti sen sisällön jo ymmärtävät.

Minä en ole ymmärtänyt Peltokankaan enkä monen muunkaan suunsa auki saavan ja sanomaan uskaltavan poliitikon sanomaa, joten pyydän mediaa antamaan heille mahdollisuuden täsmentää näitä poliittisia avauksia. Sanomahan saattaa olla vaikka kuinka syvällinen tai sitten vain pelkästään syvältä, joten lisäinformaatio olisi tarpeen.