Kukin kykyjensä mukaan

Olen ennenkin sanonut, että ennen sosiaalisen median keksimistä pidin ihmisiä keskimäärin melko fiksuina. Mitä enemmän olen seurannut erityisesti somessa käytävää poliittista keskustelua tai ainakin keskustelijoiden sellaiseksi kuvittelemaa, niin sitä enemmän rupeaa tympimään. Eniten äänessä ovat sellaiset, joilla on vähiten asiallista sanottavaa.

Otetaanpa pari esimerkkiä. Tänään myös SDP:n puheenjohtajaksi valitulta pääministeri Sanna Marinilta kysyttiin eilen, siivosiko hän kotonaan.

Kun tähän merkittävään poliittiseen kysymykseen saatiin selkeä linjaus, niin vastaus kirvoitti keskustelua työllistämispolitiikasta. Pääministeri ei työllistä eikä arvosta siivousyrittäjiä. Ajatuspaja Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti oli sitä mieltä, että pääministerin pitäisi ulkoistaa siivoaminen ja työllistää joku.

Minun mielestäni olisi tärkeämpää puhua vaikkapa valtiovarainministeriön virkamiesten esittämien ja opposition kannattamien työllistämiskeinojen ja työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksen välisestä ristiriidasta, mutta se ei ole mediaseksikästä. Ajatus vessanpönttöä kuuraavasta pääministeristä on paljon kiehtovampi, tai ainakin jokaisen ymmärrettävissä.

Minusta on hienoa, että Suomessa päättäjätkin elävät melko tavallista elämää. Presidentti voi kävellä kansalaista vastaan ja pääministeri elää lapsiperheen arkea. Kun näin on, niin päätöksenteossakin ymmärretään tavallisen kansalaisen elämää. Toista on maissa, joissa päättäjät elävät eliitin elämää kaukana kansasta.

Ihan omaa elämäänsä sitten elävät jotkut kansanedustajamme, joita edes Suomen lainsäädäntö ei näytä koskevan. Kansanedustaja Veikko Vallin (ps) jakoi eilen sosiaalisessa mediassa kuvaa alaikäisten päiväkotilasten ryhmästä, jonka opettajista yksi oli pukeutunut muslimiasuun. Lapset ovat kuvasta tunnistettavissa. Tästä kuvasta eivät ole, mutta Vallinin kommentti kertoo hänen ajattelustaan.

Jos tässä jotain pelottavaa on, niin se on kyllä lapsia luvatta kuvaava ja kuvaa omissa tarkoituksissaan jakava kansanedustaja. Lakikaan ei tällaista välttämättä hyväksy, sillä vaikka julkisella paikalla kuvaaminen on sallittua, niin kuvien jakamisen kanssa on oltava tarkkana. Rikoslain 24 luvun 8 §:n sanoo asiasta näin:

Joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.

Kuten somessa on tapana sanoa, niin ei minulla muuta. Poliittinen keskustelu on mennyt sellaiselle tasolle, että siihen voi osallistua sujuvasti kaikkein tolloinkin kansalainen.