Kaksi myyttiä

Tänään kerron kahdesta sinnikkäästi elävästä myytistä, jotka eivät suoranaisesti liity toisiinsa. Niiden olemassaolo kertoo kuitenkin median toiminnasta. Toisesta vaietaan aktiivisesti, toisesta uutisoidaan aktiivisesti.

Ensimmäinen myytti on, että perussuomalaisilla ei ole mitään tekemistä äärioikeistolaisten järjestöjen kanssa. Kun asia on nyt ollut pinnalla Pekka Katajan murhayrityksen jälkeen, niin siitä on varovaisesti kysäisty puolueen johdolta. Kun yhteydet kiistetään, niin asia on sillä selvä. Puoluejohto ei ole kuullutkaan mistään äärioikeistolaisista järjestöistä.

Kuitenkin useita perussuomalaisia aktiiveja toimii myös Kansallismielisten liittoumassa, joka perustettiin äärioikeistolaisten järjestöjen kattojärjestöksi. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana on ainakin nettisivujen mukaan Tero Ala-Tuuhonen, joka on vangittu Katajan murhayrityksestä epäiltynä. Varapuheenjohtajana on perussuomalaisista erotettu Terhi Kiemunki ja sihteerinä toiminnastaan puolueelta varoituksen saanut Seikku Kaita. Aktiivijäseninä toimii ihan  järjestön nettisivujen kansilehden mukaan useita perussuomalaisia aktiiveja, kuten Tiia Lehtonen Twitterissä osoittaa.

Kuva: Twitter/Tiia Lehtonen

Mutta kun Jussi Halla-aho sanoo ettei yhteyksiä ei ole, niin media uskoo ja vaikenee. Se on medialle häpeäksi.

Toinen myytti on työttömien laiskuus, ja sitä pidetään aktiivisesti hengissä. Siitä toitotetaan niin paljon, että siitä on muodostunut totuus valitettavan monelle. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja Emilia Kullas kirjoitti Iltalehteen kolumnin, jossa hän ihan suorin sanoin vaatii työttömille keppiä, työttömyysturvan heikennyksiä ja työttömien elämän tekemistä kaikin tavoin epämukavaksi. Samalla hän vaatii myös palkkojen joustamista ja yritysten tukemista.

Eli työttömille keppiä ja yrityksille rahaa. Näin saadaan työttömät ja lopulta kaikki muutkin töihin palkalla, jolla ei elä. Teksti on Evan johtajan, mutta jo kirjoituksen julkaiseminen kertoo lehden linjan.

Hyväksi havaittu keino on myös työttömien vastakkainasettelu, kuten tehtiin eilisillan MOT:ssa. Siinä asetettiin vastakkain nuoret ja ikääntyvät sekä liittoon kuuluvat ja kuulumattomat. Olipa toimittaja vielä löytänyt itselleen ilmeisen uutena asiana sellaisenkin eliittijoukon, joka on kuntien työllistämisvelvoitteen piirissä. Velvoitetyöllistäminen on jo kauan ollut lakisääteinen palvelu, jossa kunnan velvollisuutena on tietyin ehdoin tarjota työtä ikääntyville työttömille työnhakijoille. Se vain tunnetaan huonosti.

Ohjelmassa ei kerrottu, että näillä pitkäaikaistyöttömillä on todennäköisesti heikko koulutustausta ja heidän mahdollisuutensa työllistyä avoimilla työmarkkinoilla ovat käytännössä olemattomat. Heistä puhuttiin eliittijoukkona.

Näin toimii aktiivinen asennekasvatus. Yksikään toimittaja ei mieti sitä tosiasiaa, että meillä on satoja tuhansia työttömiä, mutta avoimia työpaikkoja vain kymmeniä tuhansia. Silti halutaan uskoa ja uskotella, että kaikki työttömät saadaan mahtumaan näihin työpaikkoihin haukkumalla ja keppiä antamalla.

Hyvän kirjoitustavan mukaan nämä kaksi asiaa pitäisi liittää jotenkin yhteen. Mitä yhteistä on median vaikenemisella perussuomalaisten yhteyksistä äärijärjestöihin ja aktiivisella uutisoinnilla työttömien laiskuudesta? Varmaan vain se, että toimittajat tekevät sitä, mitä heidän käsketään tehdä. Jostain käsketään vaikenemaan, jostain uutisoimaan aktiivisesti vaikka totuutta muunnellen.

Näin muokataan kansalaisten mieliä ties millaisen yhteiskunnan tarpeisiin.