Keppiä vai ei?

Koska vastustin kovasti Sipilän hallituksen aktiivimallia ja aktiivimalli kakkosta, niin trollaajat ja muut ilkkujat haastavat minua nyt puolustamaan Marinin hallituksen aktiivimalli kakkoseksi ristittyä yksilöllisen työnhaun mallia. Että mitä se demari nyt kirjoittaa, häh? Tuotan haastajille pettymyksen, sillä aion kertoa ihan neutraalisti näkemykseni tämän hetken tietojen perusteella. Avatkaa linkit ja lukekaa, niin puhumme samasta asiasta.

Ihan ensiksi muistutan, että Sipilän hallituksen aktiivimalli on kuollut ja kuopattu, eikä se enää nouse haudastaan. Siinä työttömällä oli velvollisuus saada ja tehdä työtä tietty tuntimäärä tarkastelujakson aikana tuen leikkaamisen uhalla. Nyt ei puhuta enää tästä vainajasta.

Sipilän hallitus suunnitteli myös omaehtoisen työnhaun mallia eli aktiivimalli kakkosta, jossa jokaiselle työttömälle olisi asetettu ehdoton velvollisuus lähettää yksi työhakemus viikossa karenssin uhalla. Tässä mallissa ei ollut mitään yksilöllistä harkintaa, vaan hakemispakko oli ehdoton. Tätä vastustivat työttömien ja ammattiliittojen lisäksi myös työnantajat, jotka pelkäsivät pakkohakemusten vyöryä. Tämän mallin valmistelun keskeytti Sipilän hallitus itse.

Nyt puhutaan yksilöllisen työnhaun mallista, joka on nimetty virheellisesti aktiivimalli kakkoseksi. Nimeäjinä ovat ne samat tahot, jotka aikoinaan kannattivat sekä aktiivimallia että omaehtoisen työnhaun mallia. Aktiivimallilla on jo sanana niin huono kaiku, että nyt sen entiset kannattajat käyttävät sitä Marinin hallitusta vastaan.

Mutta mennäänpä yksilöllisen työnhaun mallin sisältöön. Sen mukaan työttömän olisi haettava kuukaudessa 0-4 työmahdollisuutta asuinpaikasta ja työssäkäyntialueen työpaikkatilanteesta riippuen. Määrästä sovittaisiin jokaisen kohdalla erikseen. Työmahdollisuudet voisivat olla työpaikan hakemisen lisäksi vaikkapa käynti rekrytointimessuilla. Työnhausta raportoitaisiin sähköiseen järjestelmään. Työvoimaviranomaiset eivät enää lähettäisi hakemaan velvoittavia “työtarjouksia”, vaan työnhakija valitsisi hakemansa työpaikat ja työmahdollisuudet itse.

Jos työtön ei olisi työmahdollisuuksia hakenut, niin ensimmäisestä laiminlyönnistä olisi seurauksena huomautus. Toisesta tulisi karenssi työttömyysturvaan. Karenssin pituus toisesta laiminlyönnistä olisi 10 päivää ja kolmannesta 20 päivää. Tällä hetkellä työnhausta kieltäytymisen perusteella annettavan karenssin pituus on 60 päivää. Yksilöllisen työnhaun malli lyhentäisi karensseja.

Hallitus on myös laittamassa työvoimapalveluihin lisää rahaa yli 50 miljoonaa euroa. TE-toimistot olisivat entistä aktiivisemmin yhteydessä työttömiin työnhaun eri  vaiheissa.

Yksilöllisen työnhaun malli antaa vähemmän keppiä kuin Sipilän hallituksen suunnittelema omaehtoisen työnhaun malli, mutta antaa kuitenkin. Siinä on täsmälleen sama perusvirhe kuin ennenkin, eli työpaikat eivät lisäänny niitä hakemalla. Kun työtä ei ole tarjolla, niin sitä ei ole tarjolla. Työnhaku on jo nyt työttömän työtä, ja tämän työn tekemistä seurataan. Sekä työn hakeminen että hakemisen seuranta saattavat vaikeutua, kun pakkohakemusten tulvaa pelkäävät työnantajat eivät uskalla laittaa työpaikkoja julkisesti hakuun.

Ei tästä takkia eikä housuja tullut, mutta tuli kuitenkin jonkinlainen tuluskukkaro. Toinen juttu on, mihin sitä tarvitaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että eniten sitä tarvitsevat nykyisen opposition edustajat ja kannattajat, jotka vaativat työttömille lisää keppiä. Nyt he käyttävät yksilöllisen työnhaun mallia yllyttääkseen työttömiä vastustamaan keppiä antavaa Marinin hallitusta. Selkänsä takana he piilottelevat paljon isompaa keppiä.

EDIT 16.9.2020 klo 17.50
Karenssit muuttuvat ennakkotietoa lyhemmiksi. Jatkossa työnhakuun ja palveluihin liittyvissä laiminlyönneissä seuraamuksena on ensimmäisellä kerralla huomautus, toisella viiden ja kolmannella kymmenen päivän karenssi. Tätä pidän merkittävänä parannuksena nykyisiin karensseihin.