Saavatko kaikki jäädä?
-Eli turvapaikanhakuprosessi on turha, kun kaikki kuitenkin saavat jäädä. Ei mitään järkeä.
Tällaisella saatteella jaettiin Facebookissa sisäministeri Maria Ohisalon Iltalehdelle antamaa haastattelua. Siinä Ohisalo kertoo sisäministeriön suunnitelmista helpottaa oleskeluluvan myöntämistä niille, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta joilla on työpaikka ja mahdollisesti myös perhe tai joita ei jostain syystä voida palauttaa.
Jakaja ei joko ollut lukenut juttua tai sitten ei ymmärtänyt sitä. Arvaan heitä olevan tänään paljon, sillä monet lukevat tällaiset jutut niin vahvalla ennakkoasenteella, että ymmärrys putoaa pois jo otsikon lukemisen jälkeen. Joillekin riittää pelkkä Ohisalon kuvan näkeminen.
Ohisalo sanoo selkeästi, että maasta poistaminen on ensisijainen toimenpide silloin, kun turvapaikkaa ei myönnetä. Kaikkia ei kuitenkaan tavoiteta, koska he ovat menneet maan alle. Monilla muilla kielteisen päätöksen saaneilla saattaa olla perhe ja työpaikka, sillä pitkän turvapaikkaprosessin aikana moni ehtii kotoutua. Kielteinen päätös tekee heistä kuitenkin maassa laittomasti oleskelevia, jos heille ei myönnetä oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella. Kaikille ei myönnetä.
Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne, joita heidän kotimaansa ei suostu ottamaan vastaan. Kaikki maat eivät ota vastaan maasta kerran paenneita, joten heitä ei voida palauttaa minnekään. Kun heidät kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen poistetaan vastaanottojärjestelmästä, he lakkaavat olemasta olemassa virallisesti, mutta eivät käytännössä. Heistä tulee osa varjoyhteiskuntaa, jossa uhkana ovat rikollisuus ja hyväksikäyttö. Heitä on tällä hetkellä noin tuhat henkilöä. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, sillä heitä ei virallisesti ole olemassa.
Miten näin pääsi käymään? Olen sen monta kertaa selittänyt, mutta kerrataan vielä.
Sipilän hallitus poisti mahdollisuuden myöntää oleskelulupa humanitaarisista syistä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Tällä lakimuutoksella ihan tekemällä tehtiin paperittomia ihmisiä, jotka eivät voineet tai halunneet poistua maasta. Monella heistä oli työpaikka ja saattoi olla perhekin, mutta se ei auttanut asiaa. Maasta oli lähdettävä. Joulukuussa 2016 käynnistettiin vain neljän ministerin päätöksellä toimenpideohjelma paperittomien etsimiseksi ja palauttamiseksi. Se johti toimintaan, josta Gestapo ja Stasikin olisivat olleet ylpeitä, kuten silloin asiaa kuvailin.
Kukaan ei vaivautunut pohtimaan edes sitä, mitä tehdään sellaisille, jotka eivät saa turvapaikkaa, mutta joita heidän kotimaansa tai mikään muukaan maa ei suostu ottamaan vastaan. Vaikka heillä olisi ollut työpaikka, niin he olivat laittomia ihmisiä oikeusvaltiona itseään pitävässä maassa. Koska heitä ei virallisesti saanut olla olemassa, niin heistä tuli helposti pimeää halpatyövoimaa.
Viime syksynä nykyinen hallitus päätti laittaa turvapaikanhakuprosessin kuntoon, ja oleskeluluvan myöntämisen helpottaminen liittyy juuri siihen. Suomi aloitti paluun oikeusvaltioksi, kuten silloin kirjoitin.
Vastaus otsikon kysymykseen on, että kaikki eivät saa jäädä. Suurin osa kielteisen päätöksen saaneista lähtee joko vapaaehtoisesti tai saatettuna. Osa kuitenkin jää, vaikka ei pitäisi. Heidät voidaan tavoitettaessa ottaa säilöön, mutta jos mikään maa ei ota heitä vastaan, niin ei heitä loputtomiin voida siellä pitää.
Sipilän hallitus aiheutti paperittomien ongelman ja mahdollisti varjoyhteiskunnan syntymisen. Nykyisen hallituksen pitää jotenkin ratkaista tämä itse tehty ongelma.
***
Jos kommentointi menee öyhöttämiseksi, niin se loppuu kokonaan.
“Viime syksynä nykyinen hallitus päätti laittaa turvapaikanhakuprosessin kuntoon” – siinäpä sitä riittääkin työtä. Aloitettu on, mutta eri ongelmakohtia, jotka limittyvät toisiinsa ja muodostavat turvapaikkaprosessin miinakentän, on aivan liian paljon:
– Asiattomat, jopa ylimielisen asenteelliset puhuttelijat ja ahdistavat puhuttelutilanteet. Asiallisia ja perusteellisiakin on, mutta yhtään huonoa ei saisi olla.
– Luokattomat lakimiehet. Hyviä ja osaavia on vähän, huijareita aivan liikaa. Kaikki lakimiehinä esiintyvät eivät edes ole lakimiehiä.
– Asiantunteva avustus heti turvapaikanhaun alkumetreiltä.
– Kehnot tulkit. Aina ei edes puhuta yhteistä kieltä puhuteltavan kanssa.
– Järkyttävästi venyvät odotusajat.
– Asenteelliset poliisit (voivat vesittää pahimmillaan koko prosessin).
– Turvapaikanhakijoiden keskuudessa yleinen viranomaispelko.
Kun nämä asiat saadaan edes jotenkin kuntoon – lista voisi varmaan olla pidempikin – niin voidaan alkaa vaatia, että kielteisen päätöksen saaneet myös kategorisesti palautetaan. Muuten tapahtuu oikeusmurhia.
Kannattaa muistaa sekin, että vain yhdenlaisista turvapaikkapäätöksistä valitetaan: kielteisistä. Myönteisistä ei ikinä valiteta. Tämän takia turvapaikkapäätöksen tulee olla riittävän tarkka ja tiukka, mutta tietenkin asiallinen.
Itse asiassa Migri on valittanut myös kielteisistä. Harvoin, mutta on kuitenkin.
Korjaus: Migri on siis valittanut myönteisistä. Ei tietenkään itse tekemistään kielteisistä.
Valitusvaiheessa sekä valittajalle että Migrille suodaan vastineoikeus, mikä vähentää Migrin tarvetta valittaa.
Miksi pitäisi valittaa myönteisistä turvapaikkapäätöksistä?
Suomalainen valittaa aina.
Hyvä kysymys. Käynee Migrin kunnialle?
Tarkennan: Migri ei tietenkään valita omista päätöksistään, vaan oikeusasteiden. Hallinto-oikeuden päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Aiemmin Suomea löyhästä turvapaikkapolitiikasta moittinut PS joutuu nyt luomaan mielikuvaa, että Suomessa onkin tiukka kielteisiä päätöksiä tehtaileva maahanmuuttopolitiikka jota nyt sisäministeriö on vesittämässä.