Ongelmanuoret ja media

-Ei ole ensimmäinen kerta kun otsikot huutavat sensaatiomaisesti ja antavat ymmärtää, että kyseessä on uusi maahanmuutosta johtuva ilmiö. Itse juttuun otetaan asiantuntijoiksi ihmisiä, joiden lausuntojen ja spekulaatioiden todenperäisyyttä ei tarkisteta. Juttuja ei taustoiteta tutkimuspohjaisesti saati tuoreimpiin tilastoihin viitaten. 

Muun muassa näin kommentoi Veronika Honkasalo Facebookissa eilen leimahtanutta keskustelua nuorisorikollisuudesta. Helsingin Sanomat sen aloitti ja iltapäivälehdet seurasivat perässä. Lehdet nostivat ongelmien aiheuttajiksi maahanmuuttajataustaiset nuoret, ja kuten eilen aavistelin, niin ainakin perussuomalaiset kiittävät. Nyt he pääsivät puhumaan ainoasta heitä kiinnostavasta asiasta ja vieläpä itse määrittelemällään tavalla. Jo eilen Iltalehti kiirehti kysymään Jussi Halla-ahon mielipidettä ja tänä aamuna MTV:n Uutisaamussa Riikka Purra pääsi jatkamaan.

Molemmat puhuivat tyhjää, sillä heillä ei ole mitään muuta ratkaisua kuin humanitaarisen maahanmuuton lopettaminen. Heidän mukaansa kotouttamisen keinoja ei ole olemassakaan.

(Kuva Iltalehden artikkelin otsikosta.)

Näin helposti osa mediaa antoi yhdelle ainoalle puolueelle sekä puheenaiheen että palstatilan ja ohjasi keskustelun sivuraiteelle. Tekisi mieli epäillä, että kyseessä oli perussuomalaisten kuntavaalikampanjan tarkoituksellinen avaus mediassa, mutta ehkä kuitenkin oli enemmän kyse erehdyksestä. Helsingin Sanomat yritti paikata asiaa kertomalla jo eilen iltapäivällä, että alaikäisten tekemien rikosten määrä ei ole kasvussa, vaan laskussa. Tänään lehti sitten kysyy, onko Suomi Ruotsin tiellä. Ei ole, mutta taas perussuomalaiset kiittävät, kun ihan otsikkotasolla käytetään heidän omaa retoriikkaansa.

Näin kansan syvät rivit pääsivät taas keskustelemaan, ja jos haluatte nähdä sen keskustelun tason, niin vilkaiskaa sisäministeri Maria Ohisalon asiaa käsittelevän Facebook-päivityksen alla olevaa “keskustelua”. Varoitan kuitenkin, että se on suurelta osin täyttä törkyä ja vihankylvöä. Media teki palveluksen perussuomalaisille ja karhunpalveluksen itselleen leimaamalla yhden ihmisryhmän ongelman aiheuttajaksi kysymättä asiantuntijoiden mielipidettä.

Eräs Helsingissä kenttätyötä tekevä sosiaalityöntekijä ihmetteli, mistä Helsingin Sanomat oli yleensä niin sanotut tietonsa hankkinut. Heillä sosiaalitoimessa kun on tiedossaan jokaisen ongelmatapauksen nimi, ja jos ei vielä ole, niin tulee heti, kun ongelmia alkaa ilmetä. Ongelmia on sekä maahanmuuttajataustaisilla että kantasuomalaisilla, eivätkä ne ratkea maahanmuuton lopettamisella.

Nuorilla on aina ollut ongelmia, ja aina syyksi niihin on nähty nuoret itse. Muistelkaa vaikkapa 1960-luvun juttuja Helsingissä Eino Leinon patsaalla kokoontuvista nuorista ja 1980-luvun alun hurjia kertomuksia aseman ja lähiöiden jengiväkivallasta. Nyt on uutta vain se, että enää ei koko nuorisoa leimata, vaan ainoastaan maahanmuuttajataustaiset.

Koska Veronika Honkasalo sanoi asian paremmin kuin itse osaisin, niin siteeraan häntä lisää:

-Kaikkein surullisinta tässä on se, että median stereotyyppiset ja etnistävät tavat käsitellä vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, valuvat suoraan nuorten arkeen ja ruokkivat arkipäivän rasismia. Siksi nuoriin liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia pitäisi pystyä käsittelemään eettisesti kestävällä tavalla. Jos siis aidosti halutaan, että ongelmiin päästään puuttumaan aikaisempaa paremmin.

Nuorisorikollisuudessa on aina kyse vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Se on merkki siitä, että asiat ovat menneet pahasti pieleen. Nuorisorikollisuus on merkki pahoinvoinnista ja eriarvoisuudesta. Mutta nuorisorikollisuutta käsiteltäessä on vältettävä yksinkertaistavia selitysmalleja ja ihmisryhmien leimaamista. Nuorisorikollisuudessa on kyse yksilöllisistä kohtaloista, nuorten välisiin vertaissuhteisiin liittyvästä ilmiöstä ja erityisistä tilanteista. Näitä ongelmia on ratkottava moniammatillisesti, ja sitä on tehty pitkään Suomessa ja Helsingissä. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työotetta jo lapsuudesta alkaen, vahvaa peruskoulua, joka ottaa kaikki mukaan, nuorisotyötä, joka on kaikille avoin, mutta jonka parissa tehdään myös kohdennettua ja jalkautuvaa työtä nuorten pariin. Tarvitaan työotetta, joka ottaa kopin jokaisesta nuoresta ja antaa toivoa toivottomuuden keskelle, auttaa pääsemään koulutukseen kiinni, saamaan asunnon ja työn. Auttaa saamaan uuden ystäväpiirin, sillä kyllä, joskus se oma ystäväpiiri ei vain auta pääsemään ongelmista yli. Nuorisotyötä, joka tunnistaa yhteiskunnan syrjäyttävät rakenteet ja rasismin, puuttuu niihin ja tekee töitä asenteiden kitkemiseksi.

Yhtäkään nuorta ei konkreettisesti auta se, että nuorisorikollisuudesta tehdään rasistinen lyömäase, jonka avulla päästään leimaamaan kokonaisia ihmisryhmiä ja vaatimaan kovia otteita ja rajoja kiinni. Se, mitä me nyt tarvitsemme on vahvaa tutkimuspohjaista ymmärrystä ja halua auttaa. Mutta myös tajua syvemmästä yhteiskunnallisesta kehityksestä. Nuorten väkivaltarikokset ovat puolittuneet sitten vuoden 2006, ja rikollistuomion saaneita nuoria on nyt 90 % vähemmän kuin 1990-luvulla. Tuoreen Helsingin kaupungin turvallisuustutkimuksen mukaan helsinkiläiset eivät koskaan aikaisemmin ole kokeneet Helsinkiä yhtä turvalliseksi. Ja myös kaikki tämä meidän on juuri nyt hyvä muistaa!

Mutta eihän tätä jaksa moni lukea eikä ainakaan ajatella. Paljon tärkeämpää on puhua maahanmuutosta.