Pormestaripopulismia

Jussi Halla-ahon eilinen ilmoitus lähteä mukaan Helsingin pormestarikisaan oli julkisuustemppu, jolla saadaan ilmaista näkyvyyttä ja kasvatetaan sekä puolueen että erityisesti Halla-ahon kannatusta. Puolue uskoo, että tunnetun ja näkyvän pormestariehdokkaan asettaminen kasvattaa äänestysaktiivisuutta ja siten myös Perussuomalaisten menestystä.

Näin varmasti tapahtuu, sillä monilla ihmisillä on hyvin hatara käsitys kuntien päätösvallasta yleensä ja pormestarin päätösvallasta erityisesti. Monissa kaupungeissa käyttöön otettu pormestarimalli on jäänyt vähän hämäräksi, ja monet kuvittelevat pormestarilla olevan enemmän valtaa kuin sitä todellisuudessa on.

Helsingissäkin ylin päätösvalta on yhä edelleen valtuustolla, ja sen lisäksi kaupunginhallituksella ja lautakunnilla on omaa päätösvaltaa. Pormestari on oikeastaan valtuustokaudeksi valittu kaupunginjohtaja, joka johtaa päätöksenteon valmistelua, mutta ei mennä siihen. Katsotaan mieluummin Halla-ahon kertomia tavoitteita ja niiden toteuttamismahdollisuuksia.

Hänen mukaansa Helsingin tärkeimpiä ongelmia ovat asumisen sietämätön hinta, koulujen ja asuinalueiden eriytyminen, huumekauppa, turvattomuus, rikollisuus ja rikollisuuden uhka.

Vasta viime keskiviikkona Halla-aho vastusti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisärakentamista, koska se johtaa laadullisesti epäedulliseen väestönkasvuun. Hän ei siis halua lisää edullisia asuntoja, vaikka pitää asumisen hintaa liian korkeana. Poliisi kertoi kuluneella viikolla, että tilastojen mukaan rikollisuus on laskussa, joten nyt ratsastetaan vain muutamien lehtien synnyttämällä kohulla. Siitä olen kirjoittanut jo ihan tarpeeksi.

Halla-ahon mielestä Helsingin ei tarvitse olla monikielinen eikä monikulttuurinen. Ainakin kaksikielinen Helsingin on oltava jo ihan lain mukaan.

Pormestarina Halla-aho keskittyisi rajoittamaan Helsingin ”vääränlaista” väestönkasvua. Mitenköhän hän sen tekisi? Perustuslain mukaan jokainen voi liikkua ja valita asuinpaikkansa vapaasti, joten ketään ei voi estää muuttamasta Helsinkiin tai pakottaa muuttamaan sieltä pois. Tietysti asuntorakentamista voidaan rajoittaa tai vaikka lopettaa se kokonaan, jolloin saadaan asumisen hinta pilviin ja paljon asunnottomia.

Halla-ahon mukaan Helsinki on ”globaali sosiaalitoimisto”. Tällä hän tarkoittanee perustoimeentulotukea ja yleensä erilaisia tukia saavia ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Perustoimeentulotuesta säädetään laissa ja perustuslain mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Kaupunki ei pysty vaikuttamaan lakisääteisiin tukiin eikä voi asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan niiden suhteen.

Helsingin ei Halla-ahon mielestä tarvitse olla sateenkaaripääkaupunki, ilmastopääkaupunki, monikulttuurinen eikä monikielinen. Pormestari Halla-ahon Helsinkiin ei siis kaivata ketään ja osa nykyisistäkin ihmisistä joutaa muuttaa pois. Siellä eletään kuin jossain syrjäseudun pienessä muuttotappiokunnassa.

Halla-aho maalailee uhkakuvia ja antaa ymmärtää olevansa niiden ratkaisija. Tämä vetoaa varmasti niihin äänestäjiin, jotka eivät tunne kunnallisen päätöksenteon rajoja. Siinä mielessä Halla-aho on kuin erään Facebook-kaverini vuoden 2012 kuntavaalien alla luoma fiktiivinen Aate Vanikka, joka vaati ja lupasi ihan mahdottomia. Erona on vain se, että Aate Vanikka oli hauska.