Sote, ulkoistukset ja kustannusleikkurit

Jos ette tiedä hallituksen eilen antamasta esityksestä sote-lainsäädännöksi mitään, niin turha sitä tietoa on yrittää hankkia iltapäivälehtien politiikan toimittajien teksteistä tai edes Ylen ajankohtaisohjelmista. Iltalehden Mika Koskisen mukaan sote-uudistus on unelmahöttöä, josta säästöt puuttuvat kokonaan. A-studiossa kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki arvosteli perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurua ulkoistusten purkamisesta siihen tyyliin, että mitä ne kansainväliset sijoitusrahastotkin meistä nyt ajattelevat. Kiuru yritti vastailla asiallisesti, mutta hänen päälleen puhuva toimittaja keskeytti koko ajan.

Missään ei kerrota kattavasti sote-uudistuksen kokonaissisällöstä. Parhaat uutiset asiasta tekee aina Ylen Tiina Merikanto, ja hänen asiallisen juttunsa voitte lukea täältä. Sote hillitsee kustannusten kasvua, mutta se ei ole päätavoite. Ulkoistuksista tullaan vielä neuvottelemaan, mutta esimerkiksi viranomaistehtäviä ei saa ulkoistaa. Perustuslain mukaan ei ole saanut ulkoistaa tähänkään asti, mutta niin on kuitenkin tehty.

Katsotaanpa noita säästötavoitteita. Lepomäki käytti ihan uutta sanaa puhuessaan soteen sisältyvästä kustannuskiihdyttimestä. Hän tarkoittanee juuri säästötavoitteiden puuttumista. Tosiasia on, että sote-menot kasvavat koko ajan, ja kasvu jatkuu. Se johtuu sekä uusien ja kalliimpien hoitojen kehittymisestä että väestön ikääntymisestä ja sen mukanaan tuomasta sairastavuuden lisääntymisestä. Perustuslain mukaan kaikkia on hoidettava tasapuolisesti maan eri alueilla, ja julkisella sektorilla on kokonaisvastuu hoidon järjestämisestä.

Se ei tarkoita sitä, että julkisen sektorin olisi järjestettävä kaikki hoito itse, vaan se voi käyttää myös tulevaisuudessa ostopalveluja täydentämään omaa palvelutuotantoaan. Julkisella sektorilla on kuitenkin oltava omaa palvelutuotantoa niin paljon, että se pystyy tarvittaessa ottamaan vastuulleen koko palvelun. Tällainen tilanne voi tulla eteen silloin, kun jokin ulkoistuksella tehtävät itselleen saanut yksityinen yritys menee konkurssiin, ei kykene tehtäviä hoitamaan tai vie säästötavoitteet niin pitkälle, että hoito kärsii. Näitäkin tilanteita on sattunut, kun vanhustenhoidon epäkohdat yksityisissä yrityksissä ovat paljastuneet.

Kapasiteettia on siis oltava, ja siitä on perustuslakivaliokunnan linjaus. Niin on myös niistä soten säästötavoitteista, joita Sipilän hallitus viime vaalikaudella sisällytti omaan sote-esitykseensä. Ne kustannusleikkurit perustuslakivaliokunta totesi perustuslainvastaisiksi. Hoidosta ei saa säästötarkoituksessa tinkiä.

Perustuslakivaliokunta siis asetti raamit uudistukselle, ja niistä raameista poistettiin säästäminen vain säästämisen takia. Samoin poistettiin kokonaisulkoistaminen viranomaistehtäviä myöten. Minä en tiedä mitä kansainväliset sijoittajat ajattelevat siitä, että meillä julkisella sektorilla on kokonaisvastuu ihmisten hoidosta, eikä se minua kiinnosta ainakaan siinä vaiheessa, kun itse sairastun. Kuntapäättäjänä minulla on kokemusta siitä, miten ulkoistaminen toimii käytännössä. Siinähän käy niin, että ulkoistuksen kautta tehtävät saanut yritys ilmoittaa kuntapäättäjille, että nyt hinta nousee, ottakaa tai jättäkää.

En minä yritäkään selittää teille koko sotea, sillä jos siihen ei pysty edes verovaroin toimiva Yle, niin tekemättä se jää minultakin. Minun pitää tehdä samoin kuin muutkin, eli kertoa asia kerrallaan. Se on kyllä vaikeaa, kun osa mediasta kertoo yksipuolisesti omat näkemyksensä ja Yle istuttaa studioon poliitikkoja kinastelemaan yksityiskohdista, joista yleisö tai edes toimittaja eivät tiedä mitään. Mielipide muodostetaan sitten sen perusteella, kuka näytti pärjäävän kinastelussa parhaiten.

Yle voisi oikeastaan antaa Tiina Merikannolle vaikka vain yhden A-studion verran aikaa selittää sote kansantajuisesti. Niitä päälle puhuvia, omia mielipiteitään tyrkyttäviä ja tyhmiä kyseleviä juontavia toimittajia ei tarvita siihen ollenkaan.