Minulla on oikeus!

Nykyisin on paljon sellaisia ihmisiä, joilla omasta mielestään on vain oikeuksia ilman mitään velvollisuuksia. Heillä ei näytä olevan tietoa yhteiskunnan toiminnasta ja lainsäädännöstä, ja siksi saadaan vaikkapa tällaisia uutisia.

Kilpailuihin osallistuneelle pojalleen väliaikoja antanutta valmentajaisää siis uhattiin Kuopiossa tuhannen Sveitsin frangin sakolla, jos hän ei suostu käyttämään maskia. Tämä on hänen mielestään vastoin lakia, joten hän on tehnyt asiasta valituksen aluehallintovirastoon ja harkitsee myös kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ajatuksena on, että kun Suomessa ei ole lakisääteistä maskipakkoa vaan ainoastaan suositus, niin maskia ei tarvitse käyttää missään.

Kyllä tarvitsee, jos tapahtuman järjestäjä niin päättää. Tässä tapauksessa aluehallintovirasto on jopa edellyttänyt maskin käyttöä järjestämisluvan myöntämisen ehtona. Kyse ei ole lain määräyksestä, vaan sopimussakosta. Kun joku osallistuu tapahtumaan, niin hän samalla hiljaisesti hyväksyy järjestäjien asettamat ehdot ja mahdollisen sopimussakon. Tilaisuuksien järjestäjät voivat asettaa erilaisia ehtoja, kuten turvallisuusmääräysten noudattamisen, savuttomuuden, alkoholittomuuden tai vaikkapa maskipakon, ja ehtojen rikkojat voidaan poistaa tilaisuudesta. Sopimussakko voidaan määrätä, jos siitä on etukäteen ilmoitettu.

Hiihtokilpailun järjestysmiehet eivät siis leikkineet viranomaista, vaan vetosivat sopimukseen ja sen rikkomisesta seuraavaan sopimussakkoon. Sopimussakosta kertoo selvästi sekin, että sen määrä on ilmoitettu Sveitsin frangeina.

Tämä sinänsä vähäinen episodi kertoo yhteiskunnan eri toimintojen puutteellisesta ymmärtämisestä. Paljon vakavammasta väärinymmärryksestä on kyse silloin, kun käynnistetään opettajiin kohdistuva ilmiantokampanja pelkästään puolueen näkyvyyden lisäämiseksi. Kuten Minja Koskela sanoo Facebookissa, niin se ei tarkoita politiikan poistamista kouluista, vaan nimenomaan sen viemistä sinne.

Kun tällä kampanjalla nyt näkyy olevan puoluejohdon hyväksyntä, niin luultavasti kevään kuntavaaleissa jotkut ehdokkaat lupaavat siivota kuntansa koulut perussuomalaisuuden vastaisesta opetuksesta. He eivät tunne opetussuunnitelmien laatimis- ja hyväksymisprosessia. Asian ymmärtämisessä auttaa vaikkapa Wikipedia.

Opetussuunnitelman perusteet päättää opetushallitus, tuntijaon valtioneuvosto ja yksittäisten koulujen opetussuunnitelmat kunnan asianomainen lautakunta. Koulujen suunnitelmien on perustuttava opetushallituksen määrittelemiin perusteisiin, joten ne eivät ole kuntapäättäjien vapaasti sävellettävissä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet edellyttävät ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratian  ja aktiivisen toimijuuden edistämistä sekä ymmärryksen lisäämistä ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Näitä asioita sieltä ei voi poistaa edes eduskunta, saati sitten kunnan lautakunta. Sinne ei myöskään voida lisätä ihan mitä tahansa, jos se ei sovi opetushallituksen määrittelemiin raameihin.

Kunnan luottamushenkilön toimivalta on laaja, mutta ei rajaton. Tämä rajanveto on usein varsinkin uusille luottamushenkilöille epäselvä. Luottamushenkilöt eivät saa puuttua kunnan virkamiesten operatiiviseen toimintaan vaikka kuinka tekisi mieli. Luottamushenkilöt eivät määräile virkamiehiä lakiin perustuvissa yksittäisissä virkatoimissa eivätkä saa puuttua yksittäisiin päätöksiin muuten kuin käyttämällä lain mahdollistamaa otto-oikeutta. Silloinkin asiasta päättää toimielin, eivät yksittäiset luottamushenkilöt.

Kunnan luottamushenkilöiden ja toimielinten toimivallan rajoista voisin puhua paljonkin, mutta ne on jokaisen opeteltava itse. Sen sijaan olisin kyllä halukas neuvomaan opetussuunnitelmien perusteista ja tuntijaosta päättäviä lisäämään yhteiskunnallisten aineiden opetusta. Nykyisin törmää liian usein jopa keski-ikäisiin, joille koko yhteiskunnan toiminnan perusteet ovat jääneet epäselviksi. Ja alkuun palatakseni on ihan liikaa sellaisia, jotka katsovat itsellään olevan vain oikeuksia.

Opetus kouluissa on julkista, joten sitä seuraamaan voisivat sitten mennä varsinkin ne, jotka epäilevät opetuksen olevan poliittista. Heille tekisi hyvää huomata, että kaikki yhteiskunnallinen ei ole poliittista eikä kaikki poliittinen välttämättä yhteiskunnallisesti rakentavaa.