Koronapolitikointia

Kun koronapandemia vuosi sitten alkoi, niin kaikki poliitikot olivat yksimielisiä siitä, että asiaa ei pidä politisoida. Yksimielisyyttä kesti vain pari kuukautta, ja sen jälkeen ei juuri muuta ole tehtykään kuin politikoitu. Keväällä alkoi puhe kasvomaskeista, ja sitä puhetta riitti pitkälle syksyyn asti. Oppositio teki välikysymyksenkin siitä, mitä joku ministeri oli jossain tiedotustilaisuudessa sanonut ja mitä olisi pitänyt sanoa.

Noin yleensä ottaen hallitus on opposition mielestä tehnyt kaiken koko ajan väärin. Rajojen ja ravintoloiden olisi pitänyt olla auki tai kiinni ja yritystukia pitää ehdottomasti jakaa, mutta velkaa ei saa ottaa. Missään tapauksessa toimeentulotukeen ei olisi saanut tehdä koronakorotusta. Oppositio on vain odottanut hallituksen esityksiä ja tekoja ollakseen välittömästi eri mieltä, vaikka saattoi vielä äsken olla samaa mieltä kuin hallitus nyt.

Viime viikon A-talkin puheenjohtajatentissä kaikki olivat sitä mieltä, että pakkotestaukset rajoilla on käynnistettävä heti. Kun hallitus sitä syksyllä esitti, niin silloin esitys ei kelvannut. Siinä nähtiin niin paljon perustuslaillisia ongelmia, että edes esityksen korjaaminen ei auttanut. Tänä aamuna Ylen tv-uutisissa Riikka Purra pääsi vastustamaan pakkorokotuksia, vaikka niitä ei ole edes ehdotettu.

Nuorten harrastusmahdollisuuksien avaamisesta on saatu uusi peliväline, ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori pelottelee jo tolkun ihmisten kapinalla, jos ovet eivät aukea. Tolkun ihmisiin vetoaminen on minun mielestäni merkki asia-argumenttien loppumisesta, vaikka kyllä niitäkin löytyy helposti. On totta, että rajoitukset koettelevat kaikkia ja erityisesti nuoria, mutta jos harrastusten rajoitukset puretaan ja jostain lähtee liikkeelle tartuntaketju, niin kenen syytä se sitten on? Tietenkin hallituksen, joka on mennyt ajattelemattomasti purkamaan rajoituksia.

Minä en tiedä millaisia rajoituksia pitää olla, ettekä tiedä tekään. Oppositio kuitenkin tietää, että nuoruus on ihmisen parasta aikaa, ja jos silloin ei pääse harrastamaan, niin koko loppuelämä on pilalla. Edesmennyt Matti Nykänen sanoi kuitenkin, että elämä on ihmisen parasta aikaa, ja juuri sitä elämää niillä rajoituksilla pyritään suojelemaan. Ei niitä kukaan ihmisten kiusaksi keksi. Meillä vain ei koskaan ennen ole ollut tällaista tilannetta, joten mitään ennakkotapausta ja kokeiltuja toimia ei ole olemassakaan. Kaikki on sävellettävä tilanteen mukaan, ja siksi rajoitukset näyttävät joskus oudoilta.

Niitä rajoituksia ei määrää pelkästään maan hallitus, vaan enimmäkseen ohjeet tulevat aluehallintovirastoilta, ja kuntien koronatyöryhmät sitten määräävät rajoitukset niiden pohjalta paikallisesti. Keväällä asia oli toinen, kun käyttöön otettiin poikkeuslait, joiden nojalla hallitus saattoi tehdä päätökset itse. Jos alueet ja kunnat nyt rupeavat sooloilemaan, niin ne voidaan ottaa uudelleen käyttöön.

Kuten huomaatte, niin minäkin alan saada tarpeekseni koronasta. Tai en niinkään koronasta, sillä sille minä en mitään mahda. Oikeastaan alan saada tarpeekseni jatkuvasta politikoinnista asialla, joka ei ole politiikkaa. Poliitikotkin voisivat mennä välillä vaikka hiihtämään, sillä kuntavaaleissa ei äänestetä koronasta eikä maan hallituksen koronatoimista.