Kun iso sanelee
Tämä juttuni ei tule leviämään Facebookissa kovin laajasti, koska Facebookin algoritmi tulkitsi erääseen ryhmään kirjoittamastani kommentista yhden sanan yhteisönormien vastaiseksi ja määräsi minut kolmen vuorokauden julkaisu- ja kommentointikieltoon. Nyt joudun käyttämään Facebookissa bulvaania, joka ei kuulu yhtä moneen ryhmään kuin minä, joten näkyvyys on kiinni siitä, miten te tätä jaatte.
Täytin valituslomakkeen, koska minulle maksetaan lukijamäärien mukaan ja jokainen julkaisematon päivä aiheuttaa taloudellista tappiota. En kuvittele hetkeäkään miljardiyhtiön piittaavan minun satasistani, ja siitäpä päästäänkin päivän varsinaiseen aiheeseen. Kun iso sanelee, niin pieni ei mahda mitään.
Eilen julkaistiin Akavan kyselytutkimus, jonka mukaan jopa yli puolet yritysjohtajista haluaa neuvotella palkanalennuksista paikallisesti. Irtisanomisista ja lomautuksista haluaa neuvotella paikallisesti yli 60 prosenttia yritystyönantajista. Lähes 90 prosenttia yritystyönantajista haluaa neuvotella työehdoista paikallisesti. Yleisintä on halu neuvotella juuri palkoista.
Vuosikausia työnantajapiirit ja poliittinen oikeisto ovat julistaneet, että Suomen työmarkkinat eivät jousta. Ihmelääkkeeksi tarjotaan paikallista sopimista, joka kuulemma lisää työllisyyttä, kilpailukykyä ja investointihalukkuutta. Pitää saada joustoa ja rakenteellisia muutoksia. Nyt viimeinkin kerrottiin suorin sanoin, että joustaminen tarkoittaa palkkojen ja muiden työehtojen heikentämistä.
Tämän tietää jokainen, joka ei kuvittele nykyisten palkkojen, työajan, vuosilomien, lastenhoitovapaiden ja muiden työsopimusehtojen olevan lahjaksi annettuja. Varsinkin somessa käytyjen keskustelujen perusteella moni tuntuu kuvittelevan. Jopa monilla keski-ikäisillä on sellainen virheellinen käsitys, että kaikki on annettu lahjaksi tai että ehdot on peräti kirjattu lakiin.
Lainsäädännöstä löytyy yllättävän vähän näitä asioita, sillä Suomen järjestelmässä useimmat asiat sovitaan työmarkkinaosapuolten neuvottelemissa työehtosopimuksissa. Siksi ehdot myös vaihtelevat eri ammattialojen välillä. Perinteisesti varsinkin isot työnantajat ovat vahvoja, ja niiden vastapainoksi tarvitaan vahva ja yhtenäinen ay-liike. Muuten sopimusneuvottelut menevät saneluksi.
Saneluksi ne menevät myös silloin, jos kaikista ehdoista ruvetaan sopimaan työpaikkakohtaisesti tai peräti jokaisen työntekijän kanssa erikseen. Jotkut kuvittelevat olevansa niin korvaamattomia työntekijöitä tai hyviä neuvottelijoita, että uskovat pärjäävänsä. Tosiasiassa heille sanottaisiin, että oven takana on jono huonompiin ehtoihin tyytyviä.
Juuri tähän tunnutaan pyrittävän. Jatkuvasti korostetaan paikallisen sopimisen välttämättömyyttä ja jopa väitetään työehtosopimusten estävän palkankorotukset. Työehtosopimukset määrittelevät vain minimipalkan, mutta eivät maksimia. Nämä ovat ihan perusasioita, mutta nekään eivät ole selvät kaikille.
Entä sitten se Kojamo, joka nostetaan esille aina, kun ay-liikkeestä puhutaan? Sen omistuksesta kerroin vuosi sitten. Kojamon suurimpia omistajia ovat vakuutusyhtiöt ja muut sijoittajat. Niiden omistusta ja voittoja ei kerrota, koska halutaan nostattaa meteliä vain ay-liikettä vastaan. Erityisen paljon tuntuu ärsyttävän ammattiliittojen yleishyödyllinen status, joka vapauttaa ne osinkotulon verosta. Kaikesta muusta voittoa tuottavasta toiminnastaan ne maksavat veroa tavalliseen tapaan.
Sekin jätetään kertomatta, että myös työnantajapuolen liitot ovat yleishyödyllisiä, joten nekään eivät maksa veroa osinkotuloistaan. Eivät maksa myöskään yleishyödylliset säätiöt. Ei kerrota sitäkään tosiasiaa, että SAK oli valmis lopettamaan tämän ay-liikkeen verovapauden jo keväällä 2019, mutta EK ja sitä tukevat oikeistopuolueet eivät esitystä hyväksyneet.
Jos kuvittelette pärjäävänne työsopimusneuvotteluissa yksin, niin kuvitelkaa vain. Se on ihan sama kuin jos minä kuvittelisin pärjääväni Facebookin algoritmille.
Erinomaisen hyvin ja ytimekkäästi korjailut jälleen 👍
Sen sijaan että paikallinen sopiminen tuomitaan suoraan, niin olisiko mahdollista että kehitetäänkin malli, jossa se paikallinenkin sopiminen saataisiin reiluksi. Ensimmäisenä ehtona varmaan olisi saada yrityksen tuloslaskelmat julkisiksi, jotta neuvottelun molemmilla puolilla on yhtenevä tieto nykytilasta, jonka johdosta paikallista neuvottelua tarvitaan. Yleensä palkkaus ja bonusjärjestelyt tulisi myös olla avoimia, jotta paikallinen neuvottelu olisi mahdollista. Jossain tapauksessa varmastikin tarvitaan asiantuntijaa auttamaan lukujen kanssa. Mitäpä muuta vielä reiluuden takaamiseksi vaadittaisiin?
Minä uskon vahvasti, että joissain tapauksissa paikallisesti sopiminen voisi pelastaa hyvinkin työpaikkoja. Kuten ihmiset, niin myös yritykset ovat hyvin erilaisia. Yhteistyöllä saa yleensä enemmän aikaiseksi, kuin vastakkainasettelulla. Pitää vain luoda malli, jolla väärinkäytökset estetään ja luodaan oikeasti neuvotteleva ympäristö.
Tämähän olettaa että asiassa ollaan aidosti ja rehellisesti mukana kummaltakin puolelta. Vaikka nykyinen malli luo voimakasta vastakkain asettelua, koska se on historiallinen kompromissi jonkinlaisen yhteiskuntarauhan ja toimivuuden takaamiseksi, se takaa voimasuhteet osapuolille kun yhteistä kakkua aletaan jakaa.
Suomi ei noussut toisen maailmansodan kriisistä maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi ihan vain markkinoiden taijalla vaan aluksi oli valtio jonka täytyi poikia sotakorvauksia varten tuotantoa.
Tämä pakko tietty auttoi myös yksityistä puolta siinä samassa koska olihan Suomessa jo olemassa teollisuutta ja osaamista metalliteollisuudesta metsään.
Jos samaa ehdotettaisiin tämän murroskauden kriisien avuksi se olisi markinnoiden vääristämistä ja epäreilua kilpailuaseman käyttöä valtiovallalta ja vähintään vastenmielistä sosialismia, joka tunnetusti on vain vienon pierun päässä täydestä kommunismista(eli luultavasti Stalinismista).
Siinä olemme samaa mieltä että avoimmuus on yhteiskunnalle vain hyväksi. Toisaalta on niitä jotka pitävät kaikkien julkisia verotietoja ja niiden julkaisemista “kateellisten päiväksi” ja yksityisyyden loukkaamiseksi.
Lopultahan meidän tulisi pureutua perimmäiseen ongelmaan eli rahan valtaan politiikassa ja sen poistamiseen sieltä. Silloin viimeistään tulee selväksi kuka kultaa kumartaa ja hopeaan horjahtaa.
Mitään uuttamallia ei tarvita on olemassa hyvä kauan toiminut systeemi joka on kaikkien käytettävissä. On toiminut tähänkin asti ja takaa kaikille vähimmäis ehdot. Mielestäni on kaikkien sopija-osapuolten etu, kun ei hukata aikaa turhiin vääntöihin. Käytetään sekin aika tuottavaan työhön!
Jokaisessa pikku työpaikassa ei ole mahdollisuutta saada tuekseen luottamusmiestä, joka olisi perillä vähimmäis vaatimuksista sovittaessa työ ehdoista ja palkkauksesta. Joten esim. nuoret ensikertaa työmarkkinoille hakeutuvat työntekijät ovat hyväksikäytettäviä yksin neuvotellessaan.
Tuohan kuulostaa hyvältä.
Vaan pelkästään kuulostaa.
Sillä täyttä utopiaahan se on uskoa että rahamiehet, tai sanotaan nyt yrittäjät: eihän nekään kaikki ns. rahamiehiä ole – alkavat jakamaan työläisille tietoja voitoista ja omista palkoista jne.
Eikä sellaista tule tapahtumaan Suomessa varsinkaan, sillä nämä 13 pitkää ja tylsää ja ärsyttävää vuotta täällä ovat osoittaneet, että suomalaiset ovat kansa, joka pelkää firman kymppiäkin niin paljon, että lakki lähtee päästä ja kumarrellaan ja niiaillaan kun on saanut haukut.
Näin ollen ei yritysjohdolla ole mitään halua ja kiinnostusta päästää duunareita mukaan jakamaan kakkua.
Vaan ainahan sitä saa haaveilla..m
Olen eläkkeellä jo mutta sanon sen etten ole koskaan ketään kumarrellut. Vaikka suomalainen kaikilta juuriltani olenkin.
Kaikilla vähänkin suuremmilla työmailla on tänäpäivänä huomattava määrä paikallista sopimista. Ainoa syy on vain yritys saada teettää alle minimipalkkojen ja ilman ylityö ja viikonloppukorvauksia.
Eihän paikallista sopimista ole tuomittu, työnantaja ei vaan halua suostua reiluihin pelinsääntöihin.
Ongelma on vaan siinä että työnantajapuoli haluaa sopimisesta sanelua, eikä hyväksy sitä että työntekijöille suotaisiin tasavertainen neuvotteluasema. Ilma muuta sopimisesta on hyötyä, kunhan se tehdään reilusti ja sitähän työntekijäpuoli on koko ajan vaatinut. Sopimisen malleja ovat työehtosopimukset pullollaan, ja niitä käytetään siellä missä työntekijöiden neuvotteluasema on turvattu luottamushenkilöiden avulla. Työnantajat eivät vaan halua laajentaa sopimista niihin työpaikkoihin joissa ei nykyään ole luottamushenkilöitä. Paikallinen sopiminen on kiinni työnantajista ja heidän jääräpäisyydestään, työntekijöiden ei missään nimessä pidä suostua siihen että he eivät saa järjestäytyä neuvotella asioista yhteisesti työnantajan kanssa. Myös UPM:n toimihenkilöiden kannattaa pitää huolta siitä että he pysyvät neuvotteluissa yhtenäisenä tavalla tai toisella, teki työnantaja sitten mitä tahansa.
Hyvä esimerkki siitä miten kokoomuksesta hyökätään työntekijöitä vastaan silloinkin kun kokooomusjohtoinen työmarkkinakeskujärjestö AKAVA julkaisee tutkimuksen jonka mukaan työnantajilla eivät ole puhtaat jauhot pussissa. Räikeästi valehdellen sekin leimataan vasemmistolaiseksi. Kokoomuslainen on valmis syömään myös kokoomuslaisen työntekijän oikeudet, olisiko äänestäjillä jo vihdoin ajattelun paikka?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuulia-alanko/pannahinen-eiko-ne-tyonantajat-olleetkaan-morkoja/
Yksi puheenvuoron kommentoija väittää että yrittäjät maksavat meidän kaikkien verot. Eivät maksa,vaan työntekijät maksavat omat ja oman osansa työnantajan tilittämistä veroista ja veroluonteisista maksuista omalla työllään ja sen lisäksi he maksavat työllään työnantajan saaman voiton. Toiselta kantilta asiaa voidaan katsoa niin että asiakas maksaa verot ja voiton, mutta molemmissa tapauksissa työnantaja on vain välikäsi joka tilittää työntekijän työn arvosta syntyvät maksut, lisäten siihen oman työnsä ja pääomansa osuuden. Ja kommentoija Korppoolta kysyisin, milloinka työantajat haluavat oikeasti oikeasti neuvotella paikallisesti ja takaavat työntekijöille myös mahdolisuuden neuvotella. Ikuinen valitus ja oman häikäilemätön oman propagandan levittäminen ei johda mihinkään, se on myös todella huono osoitus siitä että tuolal asenteella voitasiin jostain sopia, siis SOPIA, työpaikkatasolla.
Kojamosta sen verran, että yhtälailla yleishyödylliset säätiöt saavat verovapaita tuloja Sammosta, Koneesta, UPM:stä …, vaikka mistä ja niitä verottomia tuloja saavat myös sipilät ja monet muut vakuutuskuoriinsa . Ilman muuta vasemmiston ja työntekijäjärjestöjen ajama verovapauden poisto yleishyödyllisiltä säätiöiltä ja muilta vastaavilta toimijoilta pitäisi toteuttaa, mutta kun kokoomus, persut, kepu ja muu oikeisto eivät ole siihen suostuneet, niin korjausta haluavat ovat eduskunnassa vähemmistönä joten asia ei etene.
Hyvä avoin puolue…
Paikallista sopimista ei ole mahdollista saada reiluksi, koska käytännössä sopijaosapuolet eivät ole tasavertaisia. Tämä ei muutu millään läpinäkyvyydellä, koska yksittäisellä työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia ajaa omaa kantaansa läpi, tai kiistää työnantajan lukuja.
Työnantajalle tilanne on se, että työntekijä joko suostuu ehtoihin tai sitten lähtee kilometritehtaalle. Työkkäristä saa aina uusia orjia.
Työntekijä sen sijaan on tilanteessa, että jos työsuhde kaatuu siihen, ettei hän hyväksy palkanalennusta, niin tiedossa on työttömyys joka lisäksi alkaa karenssilla.
Onko oikein, että työnantaja joka ei putiikkiaan osaa hoitaa yhtä hyvin kuin toinen yrittäjä, voisi paikallisesti sopia huonommat ehdot työntekijöilleen, että pääsisi kilpailevan yrityksen kanssa samalle viivalle… kierre olisi valmis. Vain työehtoja polkemalla pysyisi kilpailussa. Siksi nyt on työehtosopimusten perälauta, jonka alle ei mennä, jos yritys pärjää paremmin on varaa maksaa kannustepalkkioita ja tuotantolisiä ym. liukumia ylöspäin ei ole rajoitettu. Jos taas mennään työehtosopimusten alle, niillä palkoilla ei elä ja suurimman osan yrittäjien tavaroista jää myymättä jos ei ole ostovoimaa.
Työnantajat eivät ole suostuneet työntekijöiden edustukseen yhtiön hallituksessa.
Tuota peräänkuuluttamaasi mallia ei koskaan synny. Ne köyhät, jotka joutuvat nälkäpalkalla yhä useammin työskentelemään keikkataloudessa, jäävät paitsi oikeuksia järjestäytymisestä, vähimmäispalkasta ja vähimmäistyöehdoista. Esimerkiksi sopivat Uberin kuljettajat ja Amazon Mechanikal Turkin etätyöntekijät. Oikeusoppineiden mukaan kysymyksessä on vain yrittäjyydeksi naamioidut työsuhteet, joissa isot todellakin sanelevat kaikki ehdot.
Ken Loach on elokuvissaan kuvannut lohduttomuuden kierteen, mihin globaalin neoliberalismin kehikossa tavalliset työntekijät ovat joutumassa, muualla myös kuin Britanniassa, mm alustatalouksien kaltaisten järjestelmien kuvaaminasi näennäis- “yrittäjinä”. Tubessa Loach ja “Sorry, we missed you” -filmin käsikirjoittaja elokuvaa kommentoimassa.
https://www.youtube.com/watch?v=JhlNAtdFDhA
> Kuten ihmiset, niin myös yritykset ovat hyvin erilaisia.
Kyllä. Ja jo nykyään mikä tahansa yritys voi halutessaan maksaa joillekin työntekijöille parempaa palkkaa. Työehtosopimus tarjoaa lähinnä “järkevän minimitason”, johon kaikki ovat oikeutettuja.
Tämän koko järjestelmän romuttamisen sijaan voitaisiin ennemmin keskustella siitä, onko tämä minimi mahdollisesti liian korkea joillain aloilla (tai liian matala joillain muilla aloilla).