Pohjanoteeraus

Olen ihan viime päivien aikana huomannut, että samaan tahtiin koronatilanteen pahenemisen kanssa uutisoinnin taso laskee. Asiallista uutisointia on hyvinkin paljon, mutta se jää twitterjournalismin varjoon. Twitterjournalismilla tarkoitan sitä, että kaikkein turhimmat ja ärsyttävimmät uutiset saadaan tekemällä juttu siitä, mitä joku on sanonut Twitterissä ja mitä joku tai jotkut ovat siihen vastanneet. Jos twitterissä ei kohista jostain, niin se kohu tehdään, jotta päästään kirjoittamaan siitä kohusta.

Lauantaina kohuttiin siitä, että hallitus ei valmistellut vaalien siirtoa ajoissa. Maanantaina ja tiistaina kohuttiin siitä, että hallitus valmistelee ulkonaliikkumiskieltoa liian aikaisin. Pohjanoteeraus nähtiin eilen, kun Ylen kolme tuntia kestävästä koronadokumentista Rankka vuosi leikatussa lyhyessä pätkässä pääministeri Sanna Marin suhtautuu toimittajiin “nuivasti ja tylysti”. Kun videopätkä poistettiin tekijänoikeudellisista syistä, niin se oli sitten eräiden poliitikkojen mielestä Ylen harjoittamaa sensuuria.

Jopahan oli uutinen. Pääministeri saapui kovalla kiireellä jo alkaneeseen lähetykseen eikä muistanut hymyillä ja käydä small talkia paikalla tungeksivien toimittajien kanssa. Tämmöistä käytöstä ei ole ennen nähty.

Eikö tosiaan ole? Muistellaanpa menneitä. Vaadittiinko vaikkapa Matti Vanhasta tai Juha Sipilää pääministeriaikanaan hymyilemään ja käymään small talkia? Ei vaadittu, eikä Juha Sipilää edes saatu kovin monta kertaa ainakaan ajankohtaisohjelmiin haastateltavaksi. Alexander Stubb puolestaan hymyili, mutta se oli liikaa hymyilty. Miten sujui aikoinaan Paavo Lipposelta hymyily ja small talk? Entä muistatteko vielä, miten Harri Holkeri vuonna 1990 tokaisi toimittajalle juovansa nyt kahvia?

Mutta sehän on tietysti eri asia. Hehän olivat miehiä, joita painoi johtajuuden taakka, joten heiltä ei odotettukaan joutavaa lirkuttelua ja virnuilua. Sitä pidettiin jopa naurettavana, kuten Stubbista tehdyt lukuisat pilkkavideot ja meemit osoittavat. Kun nyt pääministerinä on nuori nainen, niin hänen pitäisi koko ajan olla kaikille mielin kielin ja hymyillä jatkuvasti.

Niinkö tosiaan? Maassa jyllää pandemia, joka on vuoden ajan pitänyt maan hallituksen kiireisenä. Se ei ole ainoa huoli, vaan sen lisäksi on hoidettava kaikki ne asiat, jotka hallitukselle ja pääministerille kuuluvat. Kun hymyileminen kiireen keskellä unohtuu kerran, niin herkkähipiäisillä riittää paheksumista. Kylläpä tuli paha mieli.

Ja ennen kaikkea keltaisen lehdistön uutispäivä tuli pelastettua. Saatiin kuin saatiinkin aikaan kohua, kuten jokaiselle päivälle pitääkin saada. Se Ylen laadukas dokumentti jää katsomatta ja analysoimatta, koska eihän kukaan nyt kolmea tuntia jaksa Yle Areenaa tuijottaa.

Minä kyllä ajattelin katsoa sen tänään. En siksi, että näkisin pääministerin suhtautuvan muutaman sekunnin ajan nuivasti ja tylysti toimittajiin, vaan siksi, että saisin kokonaiskuvan vuoden aikana tapahtuneesta.