Kulovalkean anatomia
Jonkin asian sanotaan leviävän kuin kulovalkea, ja sanonta kuvaa hyvin väärien tietojen leviämistä. Pienikin kipinä voi sytyttää niin nopeasti leviävän liekin, ettei sammuttaminen enää auta. Väärä tieto on muuttunut monille ehdottomaksi totuudeksi.
Tästä on ikävän hyvänä esimerkkinä viime viikon väite, jonka mukaan Marinin hallitus olisi tilannut Naton alaisen StratComin tutkimuksen naisiin kohdistuvasta verkkohäirinnästä. Siitä voitte lukea täältä.
Keskustelussa itse tutkimuksen sisältö on jäänyt sivuseikaksi, sillä yhä vieläkin leviää varma tieto, jonka mukaan Marinin hallitus tilasi tutkimuksen.
Laitetaan kuva tästä palon sytyttäneestä kipinästä.
Twitterin aikajanan mukaan torstaina 18.03. klo 14.30 Jussi Halla-aho ja Jani Mäkelä kysyivät, onko hallitus tilannut ja maksanut tutkimuksen. He siis kysyivät, eivät väittäneet. Tämä kysymys lähti välittömästi leviämään, ja klo 15.50 Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola twiittasi pääministerin kanslian tilanneen tutkimuksen. Hän ei väittänyt nykyistä hallitusta tilaajaksi, mutta niin se yleisesti tulkittiin.
Klo 16.00 Valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski twiittasi, että tutkimusta ei tilattu, vaan sitä ehdotettiin StratComille keväällä 2019 Sipilän hallituksen kaudella. StratCom oli itse kysynyt, mitä hallitus haluaisi tutkittavan. Linkittämässäni viestiketjussa Anttikoski kertoo asiasta tarkemmin. Tämä Anttikosken twiitti tuli suuren yleisön tietoon klo 17.05, kun pääministeri Sanna Marin twiittasi ”Ei ole” ja jakoi sen eduskunnan istunnon aikana. Ehti kulua vain kaksi ja puoli tuntia ensimmäisestä epäilystä, niin epäilystä oli tullut monille niin lujassa istuva totuus, että heidän mielipidettään ei saa muutetuksi.
Koska he eivät halua muuttaa mielipidettään, niin he turvautuvat mitä kummallisimpiin selityksiin. Yksi suosituimpia selityksiä on jakaa tätä StratComin vastausta sille esitettyyn kysymykseen.
Heidän mielestään tämä todistaa, että Marinin hallitus on tilannut tutkimuksen. Englantia osaavat ymmärtävät, että StratCom vahvistaa Suomen hallituksen ehdottaneen tutkimusta, mutta se on heidän mielestään sama asia. He eivät halua nähdä, että StratCom ei kerro mikä hallitus ja milloin tutkimusta ehdotti, ja kuten Anttikosken twiitistä käy ilmi, niin kyseessä oli Sipilän hallitus.
Tämä oli sinänsä mitätön episodi, mutta kuvaa harvinaisen hyvin valeuutisten leviämismekanismia. Esitetään viattoman tuntuinen kysymys, joka sisältää epäilyksen kipinän. Tämä kipinä sytyttää sopivan kuivan heinikon ja kulovalkea leviää hallitsemattomasti. Jälkikäteen kipinän sytyttäjää ei voi moittia väärän uutisen alullepanosta eikä levittämisestä, sillä siitä huolehtivat ihan muut.
Näin toimii mielipidevaikuttaminen sosiaalisen median aikana.
Merkille pantavaa tuossa twiittiketjussa on se, että vaikka siellä kuinka monta kertaa toistettiin että Sipilän hallituksen aikana tutkimuksesta keskusteltiin ja valtioneuvosto ei tilannut tutkimusta, niin aina vaan uudestaan huudellaan että Marin tilasi. Ei uppoa ei niin millään.
Nämä mestarinsa seuraajat ovat kuin ravihevosia silmäläpät sivuilla. Mennään kohti valoa sivuille näkemättä. ”I can see the light..” sanoivat jo Blues Brothersit.
Tässä persut jatkavat samaa linjaa kuin sen ”vappusatasen” kanssa. Vaikka piirrettäisiin tai väännettäisiin rautalangasta malli niin jatketaan saman virheellisen uutisoinnin jankkaamista koska se sopii omiin tarkoituksiin.
Tämä perättömän juorun leviämistapa on tismalleen sama kuin aikoinaan oli lasten leikissä nimeltään ”Juoru kulkee”. Siinä joukko lapsia istui kehässä, ja joku aloitti kuiskaamalla viereisen istujan korvaan jonkin asian tai jutun, perättömän tai toden. Kuiskaus korvaan muutti asian vähitellen aivan muuksi kuin alunperin oli ensimmäisen korvaan kuiskattu. Asia oli joko kuultu hieman väärin tai ymmärretty väärin.
Lopuksi, kun kaikkien korvaan vuorollaan oli kuiskattu tuo juoru, niin ”Juoru kulkee” -leikin viimeinen lenkki kertoi, mitä oli kuullut tai siis ymmärtänyt kuulleensa.
Sitten vertailtiin sitä lopputulemaa siihen viestiin, jonka ensimmäinen korvaankuiskaaja oli kuiskannut.
Se saattoi olla ihan täysin erilainen viesti tai jotenkin matkalla muuttunut ihan muuksi kuin oli alunperin
viesti kuiskattu. Sitä sitten yhdessä naurettiin, kuinka sanoma voi noin muuttua ihan muuksi matkan varrella.
Esimerkki: Ulkona on kaunis ilma ja aurinko paistaa kivasti. (Ensimmäinen kuiskausviesti)
Lopputulema: Ulkona on kauhea ilma ja aura linkoaa paiseita niskaan. (Viimeinen kuiskausviesti)
Tämä oli siis lasten leikki joskus -60 luvulla. Kuten on aikaisemminkin todettu, niin ÄO eli älykkyysosamäärä on Suomessakin romahtanut sittemmin. Nykyään tätä ”Juoru kulkee” -peliä tai leikkiä pelaavat aikuiset (tai aikuisoletetut) valtakunnan mediassa.
O tempora, o mores. Oi aikoja, oi tapoja.
Mielenkiintoista miten leikeillä on monta nimeä tai ehkä nimi itsessään muuttunut vuosien varrella. Itse olen tampereen suunnalla 90- luvulla leikkinyt samaa leikkiä nimellä rikkinäinen puhelin
Niin, joukossa tyhmyys tiivistyy. (Anteeksi, kaikki Joukot!)
Tunnettu totuus on, että
Minkä tahansa porukan älykkyys
= porukan tyhmimmän ÄO -10.
Olen tutkinut kaupunkini ehdokkaat ja demarien ja persujen ehdokkaat ovat tasapäin koulutettuja, että ei ainakaan älykkyysosamäärä ammattien mukaan erotu.
Kummatko jakavat valeuutisia?
Ihan sama tuli mieleeni. Meillä pääkaupunkiseudulla 60-luvun lopulla leikki oli nimeltään ”rikkinäinen puhelin”.
Sittemmin lukion psykologian tunnilla tehtiin sama niin, että 8 oppilasta meni ulos luokasta, tarina kerrottiin heille ääneen sisääntulija kerrallaan ketjuttaen aina sitä kertojaa. Kyllä siinäkin puolet asiasta jäi pois ja lopuista puolet tahtoi muuttua muuksi. Sitä en osaa sanoa psykologian termein, mihin osa-alueeseen koe liittyi.
Nykyään pyrin välttämään näitä. Eikä enää nauratakaan.
Samaa ”rikkinäistä puhelintahan” oli jo ennen varsinaista v. 2015 turvapaikanhakijatulvaa twittereitä ja tolkutonta sometusta. Kun kuntaan oli saapunut muun värisiä asukkaita, ”tiedettiin”, mitä kaikkea he olivat saaneet ja saavat automaattisesti, ja kun YLE:n silloinen tutkiva journalismi alkoi tutkia taustoja, sen varman tiedon lähde oli tyyliin se pojan koulubussin kuljettajan vaimon työkaverin miehen naapurin sisko.