Politiikan päivä murmelina

Politiikan seuraaminen alkaa tuntua elokuvan Päiväni murmelina katsomiselta sillä erolla, että elokuva on politiikkaa kiinnostavampi. Tapahtuipa maassa mitä tahansa, niin opposition mielestä syyllinen on aina hallitus. Se nyt on sanomattakin selvää, että hallituksen koronarajoitukset olivat liioittelua, koska niitä tartuntoja ei olekaan niin paljon kuin pelättiin. Sama hallitus, joka viime keväänä aikoi tappaa kansan viivyttelemällä rajoituksia tappaakin nyt rajoituksillaan suunnilleen kaikki elinkeinot maasta. Tämä alkaa olla jo vanha virsi, mutta vanhat virret ovat yleensä kaikkein rakkaimpia.

Eilisen suuri uutinen oli Stora Enson ilmoitus Kemin paperitehtaan lakkauttamisesta, ja se on tietenkin hallituksen vika. Tämä on uusinta viime kesältä, jolloin UPM päätti sulkea Kaipolan paperitehtaan. Sekin oli hallituksen vika, sillä sulkemisen syynä olivat hallituksen veropolitiikka ja työntekijöiden liian suuret palkat. Ihan samoja puheita kuullaan nytkin, vaikka viime kesänä ne puheet osoitettiin perättömiksi.

Totuus on, että paperin kysyntä on laskenut, vai kuinka moni teistä muka näki tämänkään uutisen ensimmäiseksi paperilehdestä? Ette te sitä sieltä nähneet, vaan kuulitte televisiosta tai radiosta, ja sen jälkeen hankitte lisätietoa netistä. Maailma muuttuu nopeasti ja paperin kulutus vähenee koko ajan. Etätyöt ja etäkokoukset ovat vähentäneet sitä entisestään, eikä paluuta entiseen ole. Joku sanoi somessa, että itse asiassa paperin kysyntä alkoi laskea sillä hetkellä, kun rintasokeria lakattiin myymästä paperitötterössä.

Mutta hallituksen pitäisi nyt tehdä jotain, koska valtio on Stora Enson merkittävä osaomistaja. Nopealla googlauksella selviää, että valtio omistaa Solidiumin kautta 10,7 % osakkeista ja 27,3 % äänistä. Nyt pitäisi käyttää omistajan ääntä ja lyödä nyrkkiä pöytään. Tämän vaatijat ovat autuaasti unohtaneet mitä tapahtui Antti Rinteelle ja Sirpa Paaterolle, kun heidän tulkittiin puuttuneen liikaa Postin operatiiviseen toimintaan. Maan hallitus ei määräile yrityksiä.

Toinen eilisen puheenaihe oli turvetuotannon nopea väheneminen. Se taas johtuu siitä, että turpeen käyttö on vähentynyt oletettua nopeammin. Turve ei enää mene kaupaksi. Nyt hallitukselta vaaditaan toimia turvetuotannon lisäämiseksi tai ainakin tukemiseksi. Turve pitäisi julistaa jopa uusiutuvaksi luonnonvaraksi, vaikka sen uusiutuminen kestää noin 3 000 vuotta. Saman tien voitaisiin julistaa myös kivihiili ja öljy uusiutuviksi luonnonvaroiksi laittamalla lukuun tarpeeksi nollia lisää.

Mutta turvetuotannon ongelmat ovat tietenkin Marinin hallituksen vika, vaikka vasta vuonna 2019 kokoomus vaati poistamaan turpeen verotuen kokonaan.

Näistä puhutaan tänään hallituksen puoliväliriihessä, ja oppositio vaatii tuttuun tapaan hallitukselta työllisyystoimia ja työelämän rakenneuudistuksia. Nehän tarkoittavat paikallista sopimista sekä työttömyysturvan ja erityisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamista. Niin saadaan kuulemma lisättyä työvoiman tarjontaa, ja mitä enemmän on entistä köyhempiä työttömiä, niin sitä enemmän syntyy uusia työpaikkoja ja sitä innokkaammin niihin haetaan. Tätä sanotaan kannustamiseksi.

Nyt haluaisin nähdä sen rohkean oppositiopoliitikon, joka yhdistää asiat ja menee sanomaan Kemissä ja turvetuotannossa työttömiksi jääville, että Marinin hallitus teki teistä laiskoja työttömiä, joita pitää kannustaa hakemaan töitä leikkaamalla työttömyysturvaa niin että tuntuu. Niin me teemme sitten, kun pääsemme taas ohjaksiin.

Taidan odotella turhaan.