Politiikan tärkeysjärjestys

Mennäänkö politiikassa asiat edellä vai pelataanko tunteella? Sosiaalinen media on antanut siitä tällä viikolla jonkinlaisen kuvan, kun poliitikot, sellaisiksi aikovat ja tavalliset äänestäjät ovat kommentoineet puheenjohtajien vaalitenttejä. Sen perusteella mennään pelkillä tunteilla.

Jussi Halla-ahon toissailtaisesta puheesta ei muisteta paljon muuta kuin sukupuolineutraalit liikennemerkit, joita hänen johtamansa puolue vastustaa kunnille tulevana ylimääräisenä kustannuksena. On helppo vastustaa sellaista asiaa, jota ei ole olemassakaan. Tieliikenneasetuksen muutos käynnistettiin jo vuonna 2013 ja se hyväksyttiin eduskunnassa kesällä 2018, siis ennen nykyistä hallitusta. Liikennemerkkien uusiminen on osa päätöksen täytäntöönpanoa, eikä uusilla merkeillä ole mitään tekemistä sukupuolineutraalisuuden kanssa. Niitä vain muutetaan yleiseurooppalaiseen suuntaan selkeämmiksi. Siitäkin on uutisoitu, mutta eihän sitä kukaan muista.

Toinen Halla-ahon puheiden yksityiskohta on linjaus, jonka mukaan työperäiselle maahanmuuttajalle pitäisi asettaa tulorajaksi 3 000 euroa kuukaudessa, jotta hän ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia. Tämä on mielenkiintoinen ja oikeasti tärkeä linjaus, sillä mediaanitulo lienee tosiaan lähelle 3 000 euroa. Tässä maassa valtava määrä ihan syntyperäisiä suomalaisiakin ansaitsee paljon vähemmän, mutta elättää silti itsensä ja perheensä tarvitsematta ja saamatta mitään ylimääräisiä tukia.

Silti hekin ovat tämän logiikan mukaan yhteiskunnan elättejä. Yhdenvertaisuus lain edessä tarkoittaa sitä, että kaikki ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukiin samoilla perusteilla, ja jos alle 3 000 euroa ansaitsevat maahanmuuttajat ovat rasite yhteiskunnalle, niin sama koskee tietysti myös syntyperäisiä. Korkean tulorajan asettaminen juuri työvoimapulasta kärsiville aloille työllistyville maahanmuuttajille tarkoittaisi sitä, että ne työt jäisivät tekemättä. Tästä yksi kuva kertoo enemmän kuin monta sanaa.

Jos muuta ei keksi, niin aina voi närkästyä toimittajan ilmeistä. Halla-ahoa tentanneen toimittajan kasvoilla vilahtanut Iltalypsyn karjakon ilme närkästytti europarlamentaarikko Laura Huhtasaarta ja hänen perässään suurta joukkoa puolueen kannattajia.

Ollaan siis todella tärkeiden poliittisten kysymysten äärellä. Niin ollaan tietysti tänäänkin, sillä eilen tenttivuorossa oli kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah. Ihan otsikkotasolla tärkeimmäksi asiaksi nousi Suvivirsi, jota on saatava laulaa jatkossakin. Sitä ei kukaan ole missään koskaan kieltänyt eikä edes vaatinut kiellettäväksi, mutta joka keväälle siitä riittää puheenaihetta.

Toiseksi tärkein asia on tietenkin Päivi Räsänen, jonka saama syyte on jo puhuttanut pitkin kevättä. Syyte ei tule uskonnollisen vakaumuksen ja sen ilmaisemisen takia, vaan siksi, että yhtä tai useampaa perusoikeutta ei saa käyttää toisten perusoikeuksien loukkaamiseen. Jos tarkempi juridinen analyysi kiinnostaa, niin lukekaa täältä. Tosin en kuvittelekaan kiinnostavan. Jos joku haluaa uskoa Suvivirren kieltämiseen ja uskonvainoihin, niin siihen uskoon ei järkipuhe tehoa.

Tänä iltana on tenttivuorossa Sanna Marin, ja arvaan jo sosiaalisen median reaktiot. Kassa- ja kansikuvatyttö siellä taas suoltaa punikkipropagandaa.

Näillä mennään. Maassa on valmistumassa historiallisen suuri sote-uudistus ja kunnat kamppailevat talousvaikeuksissa, mutta on paljon helpompaa ja tunteisiin vetoavampaa puhua liikennemerkeistä ja Suvivirrestä.