Aamiaisgaten anatomia

Eilen somessa kohistiin aamiaisgatesta, kun Iltalehti otsikoi pääministeri Sanna Marinin maksattavan perheensä aamiaiset verovaroista. Vain otsikon lukevat raivostuivat. Jos edes jutun ensimmäinen kappale olisi vaivauduttu lukemaan, niin olisi selvinnyt käytännön olevan sama kuin aiemmillakin pääministereillä. Se perustuu valtioneuvoston kanslian tulkintaan ministeripalkkiolaista eli virallisesti laista valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista. Se löytyy täältä.

Mutta eihän sitä luettu tai ymmärretty. Ei edes haluttu ymmärtää, vaan kaikki ymmärtäjät ovat punavihreän ideologian ja henkilöpalvonnan sokaisemia fanaatikkoja. Jos kyseessä olisi ollut vaikkapa joku perussuomalainen, niin kyllä silloin olisi huudettu pää punaisena korruptiosta. Somessa leviävät meemit ivailevat yhteisestä jääkaapista ja istuttavat Marinin vuosia sitten hyllytetyn SAK:n vaalivideon herkkuja notkuvaan pöytään sanomaan, että eiväthän ne edes äänestä.

Nämä raivoajat ja ivaajat tuntuvat ihan oikeasti kuvittelevan, että pääministeri on tutkinut tarkasti tuon lain ja tulkinnut sitä kierosti niin, että saa puliveivattua perheelleen kymmenen euron arvoiset aamiaiset verovaroista. Ei tule mieleen se loogisempi ajatus, että entinen käytäntö on jatkunut sen kummemmitta pohdinnoitta. Pääministeri Marin ei asu vakituisesti Kesärannassa, vaan Tampereella, eikä Tampereen asuntoon kustanneta aamupalaa. Etu koskee vain yöpymistä Kesärannassa, ja koronan takia pääministeri on joutunut viettämään siellä enemmän aikaa kuin edeltäjänsä.

Aamiaisedun nostaminen esille ei vielä riitä, vaan nyt pitäisi ehdottomasti saada nähdä kauppakuitit. Eihän sitä tiedä, mitä kaikkea sillä kympillä päivää kohti on ostettu. Sieltähän voi löytyä vaikka arpa tai lapselle ostettu tikkari. Joka tapauksessa asia on niin vakava ja tärkeä, että siitä on saatava selvyys. Tämä kuittien jahtaaminen tuo mieleen Lieksan vuonna 2014, kun “maahanmuuttokriittiset” löysivät huoltoaseman roskiksesta selvän todisteen maahanmuuttajille kustannettavista bensoista. Se todisti vain, että yksikään asiasta huutava ei tuntenut kaupungin organisaatiota eikä ymmärtänyt edes dieselin ja bensan välistä eroa.

Meemit ja someraivo jatkavat omaa elämäänsä, vaikka valtioneuvoston viestintäjohtaja neuvoo tulkitsemaan lakia faktojen pohjalta ja Marin itse ohjaa kysymykset lakia tulkitseville virkamiehille, koska hän itse ei ole osallistunut tulkintaan ja päätöksentekoon. Valtioneuvoston kanslian ohjeet on päivitetty kaksi vuotta sitten, ja kauppalaskut on salattu yksityiselämään liittyvänä asiana ja turvallisuussyistä, koska sitä ostospaikkaa ei kenenkään ulkopuolisen tarvitse tietää.

Ja kaikki tämä vain siksi, että kansan pitää saada tietää mihin tämä lain vakiintuneeseen tulkintaan perustuva kymppi päivässä käytetään. Ymmärrän sen, että tällaisesta lain tulkintaan perustuvasta edusta puhutaan ja tulkinta kyseenalaistetaan vanhentuneena, mutta en enää sitä, että kauppakuittien sisältökin pitäisi saada julkisuuteen. Se menee vahvasti tirkistelyn puolelle.

Pidän tätä aamiaisgatea tutkivan journalismin harhalaukauksena. Minun on myös vaikea uskoa, että tutkivat journalistit tekevät työtään täysin irrallaan yhteiskunnasta tai politiikasta eivätkä ole tietoisia edes herättämästään someraivosta.

Jokainen ymmärtää, kuinka paljon rahaa on 300 euroa kuukaudessa ja jokainen osaa lukea kauppakuittia. Harvempi ymmärtää, että pääministerin kaikki aika on käytännössä työaikaa. Vielä harvempi osaa etsiä kyseisen lain ja miettiä sen tulkintaa. Ehkä sitten ollaan tyytyväisiä, kun pääministeri kaivaa kassistaan itse ostamansa ja tekemänsä eväsleivät ja kaataa palanpainikkeeksi termospullosta itse ostamaansa ja keittämäänsä tarjouskahvia. Kohteliasta on tietysti tarjota eväitä myös vaikkapa aamuun ajoitetulle valtiovierailulle tulleelle ulkomaiselle kollegalle.

Vaikka näinkin kävisi, niin silti Marinin aamupalasta jää elämään mielikuva poliitikkojen mässäilystä verovaroilla. Ihan samalla tavalla Lieksassa elää vieläkin vahva mielikuva maahanmuuttajille ostetuista bensoista, vaikka itse kuittitapaus onkin unohtunut.

***
Jos eilinen jankutus alkaa uudelleen, niin kommentointi loppuu lyhyeen.