Uskottavuus koetteilla

Elokapinan mielenosoitus ja siihen suhtautuminen paljastivat monta ikävää asiaa sekä poliitikoista että meistä tavallisista kansalaisista.  Eiliseen juttuuni tein koosteen pahimmista poliitikkojen sosiaalisessa mediassa päästämistä möläytyksistä, ja laitetaan vielä kaksi lisää.

Oppositiossa elää siis vahvasti sellainen käsitys, että mielenosoitus oli sisäministeri Maria Ohisalon hyväksymä tai peräti tukema ja että hän ohjaa suoraan poliisin toimintaa mielenosoituksessa. Tämän ajatuksen laittoi liikkeelle Jussi Halla-aho tuttuun tapaansa epäsuorasti vihjaisemalla, eikä hänen muuta tarvitsekaan tehdä. Siitä tulee hänen kannattajilleen ja peesaajilleen heti totuus.

Näin se käy. Koko tapaus antaa ikävän kuvan poliitikkojen ymmärryksestä yhteiskunnan toiminnasta ja viranomaisten toimivallasta. Suomessa hallitus ja ministerit eivät anna käskyjä, ohjeita tai määräyksiä toimivaltaisille viranomaisille yksittäistapauksissa. Tämä pitäisi jokaisen kansanedustajan tietää, mutta näköjään kaikki eivät joko tiedä tai he valehtelevat suoraan, koska katsovat siitä olevan itselleen hyötyä. Tai sitten yksi kellokas saa ohjailtua itseään tyhmempiä mielensä mukaisesti.

Poliitikon yleisen uskottavuuden kannalta tämä on vaarallista. Kun ensimmäisen reaktionsa Twitterissä möläyttänyt poliitikko joskus myöhemmin yrittää puhua samasta asiasta sanansa virallisemmin muotoillen, niin yritys menee hukkaan. Kaikkien mielessä on vain se ensimmäinen primitiivireaktio, jonka mukaan mielenosoittajat ovat takkutukkia, mielisairaita, rikollisia ja ties mitä, ja heitä ohjaa sisäministeri. Tällaista toimintaa on rajoitettava ja sisäministerin pitää erota. Möläytyksen päästäneen on ihan turha enää ruveta puhumaan mielenosoitusoikeudesta ja oikeusvaltiosta, kun se todellinen mielipide on jo kaikkien tiedossa.

Vielä tätäkin pahempi juttu on, että näiden möläytysten perusteella oppositiossa elää ihan pinnan alla vahva halu rajoittaa mielenosoitusoikeutta ja ilmaisunvapautta. Juuri ne, joiden mukaan mitään ei saa sanoa, ovat valmiita tukkimaan suut väärän asian puolesta suunsa avanneilta vääriltä ihmisiltä. Kohti diktatuuria kehittyvissä maissa mielenosoitusvapautta rajoittaa maan vallassa oleva hallitus, mutta meillä sitä vaatii oppositio. Pistää miettimään, mitä nykyinen oppositiomme tekisikään, jos se pääsisi valtaan. Ehkä näemme sen parin vuoden kuluttua.

Valtaosalle kommentoineista kansalaisista kaikkein tärkein tässäkin asiassa on se suuri ja mahtava, kaiken keskipisteenä oleva MINÄ. Minun oikeuttani ajaa Mannerheimintiellä estetään, vaikka asun satojen kilometrien päässä. Minun mielestäni turverekkojen tukkima liikenne on ihan eri asia, koska kyse on elinkeinosta ja muista minun hyväksymistäni asioista. Ilmastoaktivistit menkööt puistoon tai mieluummin kadotkoot kokonaan maan päältä. Minä olen sitä ja tätä mieltä, vaikka koko asia ei kosketa minua millään tavalla. Minulla on mielipide, jota kaikkien on kuunneltava.

Yhteenvetona voi todeta vain, että Elokapina sai kyllä huomiota, mutta sen ajama asia jäi sivuun. Eniten äänessä olevat poliitikot ja kansalaiset eivät ole sanallakaan ottaneet kantaa ilmastonmuutokseen, vaan pelkästään tähän liikenteen tukkineeseen mielenosoitukseen.

Sosiaalinen media on siitä kavala, että se paljastaa armotta ihmisten raadollisuuden ja itsekkyyden. Se houkuttelee poliitikon toimimaan nopeasti, koska lehtien twitterjournalismi palkitsee nopeimmat. Ajattelu tulee jälkijunassa, ja sitten joutuu selittelemään. Tosin kaikkia omat primitiivireaktiot eivät haittaa ollenkaan, sillä juuri möläytystensä takia ja niitä varten he ovatkin poliitikkoja.

Joskus tekee mieli sulkea some ja yrittää kuvitella, että keskimäärin fiksujen kansalaisten äänestämät kansanedustajat käyttävät valtaansa viisaasti ja asiantuntemuksella. Somen voi sulkea, mutta usko sekä koko kansan fiksuuteen että kaikkien kansanedustajien viisauteen on kyllä lopullisesti kadonnut.