Näyttävä spektaakkeli

Eilisen suurin uutinen oli Jussi Halla-ahon ilmoitus puolueensa puheenjohtajuudesta luopumisesta elokuussa. Hän teki sen tietenkin näyttävästi sulkien todelliset syyt kirjekuoreen, jonka saa avata vasta kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä kuoressa on pitkä kirje tai ehkä siellä lukee vain, että pitäkää tunkkinne, mutta se selviää sitten siitä kiinnostuneille. Puolueen työmies Matti Putkonen nieleskeli kyyneleitä ja kenttäväki kyynelehti avoimesti. Politiikan asiantuntijat kiirehtivät pohtimaan eron syitä ja seuraavan puheenjohtajan nimeä. Ylen aamussa kansanedustaja Kike Elomaa sanoi tyhjentävästi, että seuraaja on joko mies tai nainen.

Kyseessä on siis melkoinen spektaakkeli, jossa unohtui ainakin minulle ensimmäiseksi mieleen tullut asia. Ehkä Halla-aho vain kyllästyi johtamaan puoluetta, joka on lievästi sanottuna moniääninen. Halla-aho ei ole koskaan näyttänyt viihtyvän kovin hyvin puolueen sisäisiä erimielisyyksiä sovittelevana puoluejohtajana. Puoluejohtaja edustaa myös koko puoluetta ja hänen jokaista lausuntoaan pidetään puolueen linjauksena. Myös tulevaisuudessa mahdollinen hallitusvastuu saattaa arveluttaa. Ainakin Halla-ahon neljä vuotta sitten syrjäyttämä Timo Soini näkyy olevan sitä mieltä, että Halla-aholta petti kantti.

Soinilla on omat syynsä olla Halla-aholle katkera, sillä puolueen menettäminen kesällä 2017 oli nolo paikka. Soinin ehdokas Sampo Terho jäi toiseksi, ja jo aiemmin Soini oli pelannut tulevilta sinisiltä puoluetuet pois vahingossa. Hänen aloitteestaan säädettiin Lex Soini, jonka mukaan jostain eduskuntapuolueesta eroavan ja uuden puolueen muodostavan ryhmittymän puoluetuet jäävät entiselle puolueelle. Tällä piti varautua halla-aholaisten eroamiseen puolueesta, mutta he kaappasivatkin vanhan puolueen ja uusi jäi ilman tukia.

Mutta unohdetaan inhimillinen kyllästymisen mahdollisuus ja pidetään median tavoin politiikkaa jatkuvana shakkipelinä, jossa jokainen liike harkitaan monta siirtoa etukäteen eri vaihtoehtoja punniten. Siinä tapauksessa ilmeisin selitys on puolueen tekeminen hallituskelpoiseksi. Halla-aholta henkilönä puuttuu se kuuluisa yhteinen arvopohja kokoomuksen kanssa, mutta joltain toiselta se epäilemättä löytyy. Kolmisen viikkoa sitten Halla-aho linjasi puolueensa jopa kokoomuksesta oikealle hyväksymällä työttömyysturvan ja irtisanomissuojan heikentämisen, paikallisen sopimisen lisäämisen, työehtosopimusten yleissitovuuden purkamisen ja lakko-oikeuden rajoittamisen. Jos ei näillä eväillä kelpaa hallitukseen kokoomuksen kanssa, niin sitten ei millään.

Tulevan puheenjohtajan nimellä spekuloidaan elokuuhun asti. Vahvin ehdokas on tietenkin varapuheenjohtaja Riikka Purra, jolle paikkaa on pedattu jo pitemmän aikaa. Nainen ja kasvissyöjä saattaa kuitenkin olla vaikeasti hyväksyttävä osalle kenttäväkeä. Hänen hyväksymisensä puolesta puhuu tieto, jonka mukaan Halla-aho ei jätä puoluetta, vaan siirtyy vain syrjään ja jatkaa vaikuttamista tukemalla uutta puoluejohtoa sivusta. Se tieto puolestaan voi saada Purran puheenjohtajuuden näyttämään pelkkänä keulakuvana olemiselta, eikä sekään ole hyvä juttu.

Muitakin ehdokkaita ilmoittautuu varmasti, joten tulevan puheenjohtajan henkilöllisyys ratkeaa vasta puoluekokouksessa. Jos puolueen sääntöjä ei ole muutettu, niin siellä voi toistua kesän 2017 kaltainen yllättävä äänestystulos. Tarvitaan vain vahva junttausporukka vaikkapa Ville Tavion tai Juho Eerolan taakse.

Toistaiseksi on varmaa vain se, että ainakin puhetta ja uutisoitavaa riittää koko uutispulaa potevaksi heinäkuuksi.

EDIT 22.6.2021 klo 10.25
Korjattu tekstiä siten, että Purra on kasvissyöjä, ei vegaani.