Mitä nyt tehdään?
Selkeät ohjeet olisi pitänyt antaa ja nyt kun tämä on tällaista, niin jokainen joutuu selvittämään asiat itse, sanoo Pietarista Suomeen palannut ja koronaan sairastunut kisaturisti. Suomeen palanneista kisaturisteista jo lähes 300 on sairastunut ja odotettavissa on pitkiä tartuntaketjuja. Mitä mahtoi liikkua eilen illalla A-studiossa haastatellun ministeri Krista Kiurun mielessä? Hänkin on varmaan nähnyt sen videon, jossa juopuneet kisaturistit haistattelivat hänelle kuorossa.
Selkeitä ohjeita siis kaivattiin. Ennen kisoja sekä hallitus että THL antoivat harvinaisen selkeän ohjeen olla menemättä Pietariin. Ohje ei kelvannut, vaan piti mennä kisoihin hakemaan elämyksiä. Nyt kun niitä elämyksiä tuli lisukkeiden kanssa, niin valitetaan ohjeiden puuttumista. Jos minä olisin ollut Kiurun paikalla, niin olisin luultavasti haistattanut suorassa lähetyksessä marisijoille sitä samaa paikkaa kuin hänelle itselleen haistatettiin.
Onneksi en ole ministeri ja onneksi Kiurulla on hyvät hermot. Kisaturistien kunniaksi on sanottava, että suurin osa heistä jäi omaehtoiseen karanteeniin ja meni testiin. Ongelma eivät olekaan he, vaan se pieni osa, joka ei katso minkäänlaisten ohjeiden koskevan heitä itseään. Kun vaikeuksia sitten tulee, niin juuri he sysäävät vastuun pois itseltään ja syyttävät hallitusta ja viranomaisia selkeiden ohjeiden puuttumisesta tai jopa siitä, että ei suoraan kielletty matkustamista.
Olisiko hallitus sitten voinut kieltää matkustamisen? Ei olisi, sillä me emme ole poikkeustilassa eikä valmiuslaki ole voimassa. Siitä kerroin toissapäivänä. Nyt elämme normaaliaikaa, jolloin hallitus ja viranomaiset voivat antaa vain suosituksia ja ohjeita. Vasta kun tartuntatautilain edellytykset täyttyvät, voivat viranomaiset sen nojalla puuttua yksittäisten ihmisten toimintaan. Yksilön vastuu korostuu, mutta kaikki yksilöt eivät ole vastuuntuntoisia.
Kaikki me olemme kyllästyneitä koronaan, mutta näillä näkymin emme pääse siitä eroon ensi talvenakaan. Se näyttää vielä varmemmalta, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta lievensi äänestyspäätöksellä hallituksen esittämää maahantulomallia. Lievennykset kuulemma helpottavat matkailualan ahdinkoa, kun lähikuukausina useista Euroopan maista pääsee Suomeen ilman testiä.
Samaan aikaan ärhäkän deltavariantin leviämisen kanssa meillä lievennetään maahantulomääräyksiä ja järjestetään kaikenlaisia kesätapahtumia, joista suurin oli Himos Juhannus. Sieltä levinneistä kuvista päätellen turvallisuudesta ei paljon piitattu, kun ihmiset olivat sumpussa ilman maskeja. Pienimuotoisempien tapahtumien järjestäjät neuvovat osallistujia desinfioimaan kädet, käyttämään maskia ja pitämään turvavälit, ja asia on sillä hoidettu. Kukaan ei vastaa siitä, että ohjeita noudatetaan. Näyttää ihan siltä, että talous ja lystinpito päihittävät turvallisuuden.
Olemme nyt risteyskohdassa, jossa tehtävät valinnat ratkaisevat tulevaisuuden suunnan. On päätettävä mitä halutaan. Halutaanko purkaa rajoitukset ja antaa taudin levitä vai halutaanko tauti nujertaa? Halutaanko rajoituksia nyt vai vasta syksymmällä? Vai eikö niitä haluta sittenkään, vaan odotellaan rokotusten hoitavan taudin pois kuljeksimasta? Kuten on nähty, niin vastuuntuntoa on ihan turha odottaa kaikilta.
En minäkään niitä tiukkoja rajoituksia kaipaa enkä osaa puhua kuin omasta puolestani, ja jokainen tehköön omat valintansa. Minä aion pysytellä poissa joukkokokoontumisista, koska se sopii minulle muutenkin ihan luonnostaan. Ei sekään mitään takaa, sillä tartunnan voi saada vaikkapa kaupassa, kuten tästä Karjalaisen uutisesta otetusta kuvakaappauksesta näkyy, mutta se riski on pakko ottaa ja luottaa tuuriin.
Muille esitän isävainajani valintatilanteissa usein toistaman kysymyksen: Mitä nyt tehdään, kun voi on paljaaltaan repussa ja perse paljaana pakkasessa?
Koska olen tällainen empaattinen ihminen, yritän ymmärtää näitä itsekeskeisiä kusipäitä.
Kerranhan täällä vain eletään, elämä on lyhyt jne. Siksi Minun on ehdottoman välttämätöntä saada matkustaa tautipesäkkeeseen, jota myös Pietariksi kutsutaan katsomaan kun aikuiset lapset juoksevat pallon perässä. Koska elämä on niin lyhyt, niin Minun on ihan pakko päästä kuuntelemaan sitä tai tätä artistia, urheilijaa… juuri tässä ja nyt. Hallitus, Kiuru ja muut kommaripaskat eivät voi rajoittaa kommaripaskasäännöillään Minua, koska Minulla on oikeus elää, muut saavat tehdä mitä huvittaa.
Eihän näitä lapsia voi syyttää, eihän. He ovat ajankuva jossa yksilöllisyys ja itsekkyys yhdistyvät juuri siten kuin pyhä markkinavoima ja sitä palvova oppositio on meille opettanut. He ovat maailman onnellisimpia ihmisiä, sillä markkinavoimat ovat heidän onnekseen vieneet heiltä ajattelun ja järjen rippeetkin. He syyttävät hallitusta omista puutteistaan ja suuttuvat kun heille siitä muistuttaa. On heitä ollut ennen koronaakin, mutta näinä sairaina aikoina heidän itsekkyytensä ei jaksa enää naurattaa, se pelottaa.
Juuri noin. Hyvä kiteytys.
Juuri tuo ihmetyttää, että nuoret ihmiset ajattelevat, että eivät pysty odottamaan Antti Tuiskua ensi vuoteen, kun elämä menee ohi.
Itse olen 62v ja jo 2 Puistobluesia on peruttu. Mun mieli festari, mutta hyvin jaksan ensi kesään odottaa.
Minä jaksan odottaa Tuiskua loppuikäni. En ole koskaan pitänyt hänestä eikä hän mielestäni osaa edes laulaa. Nyt hän taisi siirtyä inhokkilistan kärkeen. Kaikki tai ainakin ehdottomasti suurin osa haluavat elää mutta nyt voi käydä niinkin, että joku mahdollisesti kuolee Himoksen juhlien huipennukseksi. Ja jalkapalloturistien hölmöilyn takia.
Liian hyvinhän tuo olisikin mennyt jos olisimme päässeet alle sadalla tuhannella tartunnalla ja noin tuhannella kuolemalla. Talous oli kohisten nousussa ja matkailu vetää huimissa lukemissa. Varmaan hallitusta ja aika monia muitakin sylettää vetää siihen elokuussa sulkutila. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy. Rokotukset etenevät ja kansa toivottavasti jaksaa laittaa ne maskit ja pestä käsiään. Minut on rokotettu kahdesti, pidän maskia ja pesen käsiäni. Koettakaa muutkin tehdä sama perässä. Jospa se tästä.
Himoksen juhannuksen järjestäjä oli Nelonen Media. On ollut mielenkiintoista seurata, millä tavalla Sanoma-konsernin lehdet ovat uutisoineet oman yhtiönsä tapahtumasta, tai olleet uutisoimatta.
Huuhkaja-fanit haistattelivat ministeri Kiurulle. Näiden fanien toiminta kertoi, millä tavalla siellä suhtauduttiin koronarajoituksiin ja -ohjeisiin. Ja kun koronakatastrofi nyt on tapahtunut, syyllinen on tietysti maan hallitus.
Kansan poliittinen ajattelu menee aika yleisesti seuraavalla tavalla. Korona iskee. Viranomaiset asettavat rajoituksia. Kansa kiroaa rajoitukset ja hallituksen. Rajoituksia löysätään. Korona tulee takaisin. Kansa kiroaa hallituksen ja viranomaiset, jotka eivät tee mitään.
Tuo vain todistaa sen, että suomalaiset on tyhmä alamaiskansa. Mitään ei osata itse ajatella omassa päässään. Eikä edes saa ajatella, koska se tekee sinusta sitten naurettavan speden. Aina pitää jonkun aukroriteetin kertoa miten homma hoidetaan. Ja sitten porukalla mesotaan, koska osattaisi tässä sitä itsekin tehdä samalla tavalla ilman neuvomista ylhäältä. Ja tuloksethan on taas nähtävissä.
Jotenkin tässä huvittaa eniten se, että juuri ne ihmiset jotka määkivät, että ‘te muut olette kauheaa lammaskansaa! Me tehdään mitä huvittaa! Eikä Hallitus saa sanoa mitään!’ ovat juuri niitä jotka sitten tehtyään mitä huvittaa päätyvät Iltapaskojen haastatteluihin kourallinen Strömsöä kädessään sopertamaan “nokun ei me ajateltu… Hallituksen vika kun ei estänyt eikä kieltänyt… Neuvojakaan ei saanut kun en niitä kuunnellut kun annettiin…”
Että onnistuuhan se lammaskansalta, se määkiminen. Se vaan yleensä ne kovapäisimmät jukuripässit jotka eniten määkivät, ja määkivät sittenkin kun on persevillat kiinni naapurin piikkilanka-aidassa.