Kymmenen vuotta myöhemmin

Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun 77 ihmistä kuoli Norjan terrori-iskuissa. Demarinuorten puheenjohtaja Pinja Perholehto muistuttaa, että vaikka teoista on kulunut vuosikymmen, on poliittisen väkivallan ja vihapuheen kasvu edelleen ajankohtainen ja vakava ongelma. Hänen mukaansa poliittinen väkivalta ei synny tyhjiössä, vaan se syntyy, kun asenteita muokkaamalla luodaan sille hiljalleen kysyntää ja hyväksyntää.

Tätä asennemuokkausta tapahtui jo kymmenen vuotta sitten, mutta silloin suuri yleisö ei kiinnittänyt siihen huomiota. Tutkijat ja äärioikeistoa seuranneet alan harrastajat kyllä kiinnittivät, mutta suurimmalle osalle Anders Behring Breivikin manifesti näyttäytyi hullun houreena. Historiantutkija Jussi Jalonen sanoi tuoreeltaan, että samanlainen manifesti olisi periaatteessa ollut mahdollista laatia myös Suomessa julkaistuista kirjoituksista. Myös Suomessa puhuttiin islamisaatiosta, väestönvaihdosta ja kulttuurimarxismista, jotka olivat Breivikin manifestin keskeisiä teemoja.

Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa, niin ei ihme. Nykyisin ihan samanlaista puhetta löytyy sosiaalisesta mediasta, iltapäivälehtien kommenttipalstoilta ja poliitikkojen puheista ihan eduskuntaa myöten, kun maahanmuuttajia on verrattu vieraslajeihin. Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa väestönvaihto oli keskeinen teema ainakin vielä vuonna 2019, jolloin puolueen todennäköisesti tuleva puheenjohtaja Riikka Purra sitä julisti. Hän puhui siitä vielä viime tammikuussakin, vaikka Suojelupoliisi on todennut väestönvaihdon salaliittoteoriaksi. Kulttuurimarxismi on toinen salaliittoteoria, jolla väitetään pyrittävän murentamaan länsimaisen yhteiskunnan rakenteita ja peruspilareja, kuten yhteistä uskontoa, perinteisiä arvoja ja ydinperhettä. Lukekaa siitä vaikka Wikipediasta.

Tämä sama puhe on yleistynyt niin, että moni ei sitä edes huomaa. Siitä on tullut yleiskieltä, kun näihin teorioihin sen kummemmin perehtymättömät heittelevät niitä keskusteluihin selittämättä niitä mitenkään. Maahanmuutto koetaan yksiselitteisen pahana asiana, ja sen pahuuden takana nähdään olevan kaikki vihattavat suvakit, sosialidemokraatit, vasemmistoliittolaiset, vihreät, seksuaaliset vähemmistöt ja muu sateenkaariväki sekä suunnilleen kaikki muut paitsi itseään ainoina isänmaallisina pitävät. Kommunismia on kaikki, mikä poikkeaa ainoiden oikein ajattelevien ajattelusta. Viha ja vastakkainasettelu ovat näiden ajatusten liikkeelle paneva voima.

Vihan kyllästämä keskustelukulttuuri on levinnyt sosiaaliseen mediaan ihan mistä tahansa aiheesta. Jopa ylioppilasaine voi saada virtuaaliset lynkkausjoukot liikkeelle, ja jos siitä huomauttaa, niin huomauttaja saa kimppuunsa häirikköjoukon. Varsinkin Twitter on paikka, jossa aikuiset ja arvostetussa asemassa olevatkin muuttuvat ilkeyttä tihkuviksi pikkupennuiksi. Riita ja maalitussyytteet saadaan aikaan ihan mistä tahansa asiasta.

Kymmenessä vuodessa meidät on saatu sietämään vihapuhetta niin, että emme edes tunnista sitä vihapuheeksi. Se on normaalia kielenkäyttöä, ja se, mikä Breivikin manifestissa näytti hullun houreilta, on nyt normaalia poliittista retoriikkaa. Kukaan ei hyväksy Breivikin tekoja, mutta puheilla pohjustetaan uusia. Poliittinen väkivalta ei synny tyhjiössä, vaan sille luodaan kysyntää ja hyväksyntää puheilla.