Normaalin rajat

Normaalin rajat paukkuivat eilen, kun keskustan uusi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylväs puhui kesäkokouksen päätteeksi sosiaaliturvalla loisivista elintasosurffareista, joita emme tarvitse. Kysyttäessä hän täsmensi tarkoittavansa turvapaikanhakijoita, jotka tulevat meidän yhteiskuntaamme hakemaan parempaa elintasoa ilman aikomustakaan tehdä mitään työtä. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko totesi, että jokainen vastaa omista sanoistaan.

Jussi Halla-aho sanoi vaalivideollaan vuonna 2019, että perussuomalaiset muuttavat muita puolueita. Niin on nyt tapahtunut, kun keskusta näyttää valinneen eduskuntaryhmänsä puheenjohtajaksi perussuomalaisen ja Saarikko väistää oman vastuunsa täsmälleen samoilla sanoilla kuin Timo Soini ja Jussi Halla-aho aiemmin. Ei kuulu puolueelle millään tavalla. Itse asiassa Saarikko oli Pylvään kanssa samoilla linjoilla sanoessaan, että moni turvapaikkaa hakenut ei sitä saanut ja osoittautui siis onneaan onkivaksi todellisen hädän sijaan. Kuitenkin hän sanoo, ettei suostu työntämään puoluetta sellaiseen nurkkaan, jossa maailman hädänalaisia katsotaan vain järjellä eikä sydämellä.

Hän työnsi jo. Pylvään ja Saarikon sanojen mukaan turvapaikkahakemuksen hylkääminen osoittaa, että hakija on loisimaan pyrkivä onnenonkija, jolla ei ole aikomustakaan tehdä työtä. He sysäävät syrjään sen tosiasian, että turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. Sen saaminen ei ole, mutta saamatta jääminen ei todista, että hakijan tarkoitus olisi tulla Suomeen loisimaan sosiaaliturvalla. Tällaiset puheet todistavat vain, että puhujat eivät tunne turvapaikkajärjestelmää eivätkä edes suomalaisen sosiaaliturvan tasoa. Lisäksi puheet kuvastavat ylimielisyyttä ja hurskastelua, kun turvapaikanhakijoita pidetään elintasosurffareina kunnes toisin todistetaan, mutta muuten kannatetaan työperäistä maahanmuuttoa. Ilmeisesti keskustassa ollaan sitä mieltä, että turvapaikan saaneetkaan eivät tule tekemään mitään työtä, mutta heillä hädänalaisina on siihen oikeus.

Kyllä he tekevät työtä, ja niin olisivat tehneet nekin, joille turvapaikkaa ei ole myönnetty. Turvapaikka ei ole mikään elinikäinen vapaalippu sosiaaliturvalla elämiseen, vaan se on oikeus saada asua ja tehdä työtä Suomessa suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä. Pylväs ja Saarikko jakavat karkeasti ihmiset kelvollisiin ja loiseläjiin, ja erityisen julmalta se kuulostaa juuri nyt, kun Afganistanista evakuoidaan ihmisiä turvaan. Sieltä pakenee paljon väkeä myös omin päin, joten ovatko nämä pakenevat automaattisesti elintasosurffareita? Tekisi mieli puhua vastaanottajista jakamassa tulijoita oikealle ja vasemmalle, mutta antaa olla.

Sillä sitähän nämä puheet kuvastavat, karkeaa kahtiajakoa kelvollisiin ja kelvottomiin. Ja kun tällaista jakoa ruvetaan kerran tekemään, niin sen laajentaminen on pelottavan helppoa. Sitä voidaan soveltaa suomalaisiin, jotka joutuvat elämään sosiaaliturvan varassa, ja seuraava askel on, että heistä ruvetaan puhumaan sosiaaliturvalla loisivina laiskureina, joita emme tarvitse.

Overtonin ikkuna on siirtynyt, ja perussuomalaiset ovat onnistuneet muuttamaan ainakin yhtä puoluetta. Vielä muutama vuosi sitten ei olisi voinut kuvitellakaan, että ihmisten karkea jakaminen hyödyllisiin ja loisimaan tuleviin haitallisiin on ihan normaalia puhetta, jota edes keskustan puheenjohtaja ei paheksu, vaan suorastaan tukee.

Valtakunnansyyttäjällä taitaa taas olla töitä tiedossa.