Hömppää kansalle

Tv:n viihdeohjelmat, iltapäivälehdet ja sosiaalinen media elävät symbioosissa. Jostain viihdeohjelmasta nousee tai oikeammin nostetaan somekohu ja lehdet kiirehtivät reagoimaan siihen kysymällä mahdollisimman monilta julkisuuden henkilöiltä heidän mielipidettään. Tuoreimpana esimerkkinä tästä on Päivi Räsäsen paljastuminen yhdeksi Masked Singer Suomi -ohjelman laulajaksi. Jo nyt googlettamalla “Päivi Räsänen Masked Singer” saa valtavan määrän linkkejä.

Koska yksikään media ei kysy minun mielipidettäni, niin kerron sen itse. Minun mielestäni jokainen näitä hömppäohjelmia katsova on rangaistuksensa ansainnut, olkoonpa se rangaistus sitten vaikka Päivi Räsänen. Ohjelmiin valitaan esiintyjät yleisön oletetun kiinnostuksen mukaan, ja Räsänen on hyvä esimerkki nykyisin niin trendikkäästä politiikan, rikossyytteen ja viihteen yhdistelmästä. Somepöhinä on taattua, asiasta saa lehtiin juttuja ja ne ruokkivat lisää somepöhinää.

Erityisesti Twitter elää ihan omaa elämäänsä, kun julkkikset ja julkkistoimittajat närkästyvät milloin mistäkin. Pari viikkoa sitten metelöitiin Miisa Nuorgamin elämästä kertovasta tv-dokumentista, viime viikolla hyökättiin yliopistotutkimuksen kimppuun ja nyt kohistaan Päivi Räsäsestä. Tuo yliopistotutkimuksen asiaton arvostelu ei liity mitenkään tv-ohjelmiin, mutta se on oivallinen esimerkki twitterjulkkisten ansaitsemattomasta vaikutusvallasta. Tiedettä ja tutkimusta ryöpyttävän populismin tekeminen on halpaa ja helppoa, kuten Jussi Jalonen tuossa linkittämässäni blogijutussaan sanoo. Erityisen surullista on, että tätä populismia tekevät somessa tunnetut toimittajat.

Mennäänpä takaisin noihin ihmisiä tyhmistyttäviin tv-ohjelmiin. Ihan nopeasti vilkaisten tänään on tarjolla Maajussin morsianta, Yökylää, Selviytyjiä, Big Brotheria, Love Islandia, Tuurin kyläkauppiasta ja Melkein Mensaa. Tuon viimeksi mainitun joka välissä toistuvat mainokset ovat melkein saaneet minut lopettamaan Simpsoneiden katsomisen Foxilta. Itse ohjelmaa en ole katsonut, mutta mainosten perusteella siinä annetaan sähköiskuja ja istutaan pierutyynyjen päälle, ja osallistujilla on mahdottoman hauskaa. Viikonloppuna alkoi Tanssii tähtien kanssa, ja siitä ainakin riittää juttua joka päivälle.

Erityisesti tosi-tv tuottaa uusia julkkiksia, joita en tunnista ja joista en tiedä mitään ennen kuin he ilmestyvät politiikkaan hölmöilemään. Heiltä ei vaadita eikä edes odoteta ymmärrystä yhteiskunnallisista asioista, vaan riittää, että he ovat julkkiksia ja osaavat kohauttaa myös politiikassa. Varmin keino kohauttaa on levittää nais-, muukalais- ja homovihaa ja julistaa itsensä isänmaalliseksi kansalaiseksi, jota kaiken maailman punavihreät feministit canceloivat ihan aiheettomasti. Niillä eväillä he sitten laittavat yhteiskunnan asioita kuntoon.

Poliitikot esiintyvät viihdeohjelmissa ja viihdeohjelmat tuottavat uusia poliitikkoja sitä mukaa kuin sosiaalinen media ja iltapäivälehdet ennättävät nostaa heitä esille. Näin se vaan menee, eikä tähän ole vastalääkettä. Asiapoliitikkoina profiloituvat ovat vähitellen katoava luonnonvara, koska asiat eivät inspiroi kansalaisten hömpän turruttamia aivoja eivätkä kiinnosta hömppämediaa.

Yksitoista ja puoli vuotta sitten kirjoitin ihan ensimmäiseen blogijuttuuni, että lauma ei halua oppia uutta, vaan se haluaa viihdettä. Mitä enemmän hömppää tarjotaan, sitä vähemmän lauma ajattelee ja vaatii yhä enemmän hömppää. Tähän itseään ruokkivaan kierteeseen ei ikävä kyllä ole lääkettä.

Eipä ole tarvinnut tätä mielipidettä muuttaa.