Medialukutaidon lyhyt oppitunti

Olen monesti ennenkin sanonut, että uutisilla paitsi kerrotaan todellisuudesta, niin myös muokataan sitä. Kyse on aina tulokulman valinnasta tai jopa jonkin asian täydellisestä sivuuttamisesta. Ensimmäiseksi valittu tulokulma ja haastatellut asiantuntijat määrittelevät elämään jäävän totuuden senkin jälkeen, kun myöhemmin kerrotaan toisenlainen näkemys.

Hallituksen budjettiriihen jälkeen höristin korviani, kun muistaakseni viime torstain klo 17 tai 18 Ylen tv-uutisten toimittaja uutisten sisällöstä kertoessaan sanoi, että hallitus jatkaa velanottoa ja työllisyystoimet jäivät puuttumaan. Näin siis jo insertissä valittiin totuus, jota uutisissa sitten vahvistettiin. Yleensäkin budjettiriihestä uutisoitaessa haastateltiin monta päivää vain niitä ekonomisteja, joiden mielestä velanotto on kestämättömällä tasolla.

Vasta eilen sitten kerrottiin, että ei se velanotto niin hirveää olekaan. Ei olisi järkeä lyödä jarruja päälle nopeasti, koska velkaraha ei juuri nyt maksa mitään. Meillä ei ole akuuttia velanhoito-ongelmaa, koska saamme velkarahaa halvalla ja velkaantuminen ei ole kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea, kuten työelämäprofessori Vesa Vihriälä sanoi. Suomen Pankin ennustepäällikkö Meri Obstbaumin mukaan tätä kriisiä on hoidettu eri tavalla kuin finanssikriisiä. Silloin opittiin, että on parempi tukea taloutta vähän liikaa kuin liian vähän.

Näin saatiin toinenkin mielipide, mutta liian myöhään. Se ensimmäinen oli jo iskostettu kansalaisten tajuntaan. Sitä vielä vahvistettiin haastattelemalla monena päivänä peräkkäin kadulla kulkijoita, joille valtionvelka näyttäytyy samanlaisena kuin oman kotitalouden velka.

Myös työllisyystoimien puuttumisesta tuli totuus, vaikka hallitus on saavuttanut kaikki työllisyystavoitteensa, korottanut tavoitteita ja saavuttanut nekin. Työllisyysaste on korkeampi kuin kertaakaan kymmeneen vuoteen. Jäi puuttumaan vain se keppi, joka varsinkin kokoomuksen mielestä on ainoa oikea työllistämiskeino.

Keppihän tarkoittaa työttömyystukien ja muiden sosiaalietuuksien leikkaamista lääkkeeksi sekä työttömyyteen että työvoimapulaan. Kysynnän ja tarjonnan laki on kokonaan unohtunut, vaikka tämän aamun uutisten mukaan se näkyy toimivan paremmin kuin keppi.

Oikeastaan kokonaan uutisoimatta jäi Petteri Orpon ja monien muiden suuttumus arvonnousuverosta, joten mielipide siitä muodostuu sosiaalisen median mukaan. Siellä onkin todisteltu monta päivää, että verolla riistetään oman työn hedelmät, vaikka sillä ei ole edes merkitystä verotulojen kokonaiskertymän kannalta. Jos näin on, niin siinä tapauksessa minäkin voinen jättää omat veroni kokonaan maksamatta, koska ei niillä kokonaiskertymän kannalta ole merkitystä.

Eilinen päivä sitten puhuttiinkin vihreiden puoluekokouksen päätöksestä kannattaa kannabiksen laillistamista, ja siihen löytyy jokaiselta mielipide tai jopa kaksi ihan saman puolueen sisältä. Kyseessä on tyypillisesti tunneperäinen reaktio, ja eilinen somekeskustelu toi mieleen keskustelun Sanna Marinin esille nostamasta nelipäiväisestä työviikosta. Vihreiden päätös ei ole hallituksen päätös, joten hallitus ei ole ajamassa lakimuutosta kuten se ei ole ajamassa nelipäiväistä työviikkoakaan. Se on vain yhden hallituspuolueen linjaus lainsäädännöstä käytävää keskustelua varten.

Minultakin löytyy siihen helposti kaksi vastakkaista mielipidettä, mutta jätän kertomatta juuri siksi, että ne ovat vastakkaisia ja yhtä hyvin perusteltavissa. Samaa suosittelisin kaikille hätähousuille, jotka kiirehtivät kertomaan ensimmäisen tunnereaktionsa poliittisena mielipiteenä.

Päätän oppitunnin muistuttamalla Pentti Haanpään sanoneen, että kannattaa kiertää kiven toiselle puolelle katsomaan, miltä se siitä suunnasta katsottuna näyttää.