Työttömyys ja työvoimapula

Kuten eilen uutisoitiin, niin työllisyysaste on kovassa nousussa. Illan pääuutislähetyksen uutiskynnystä se ei enää ylittänyt, mutta eipä ole ylittänyt moni muukaan asia, kuten vaikkapa perhevapaauudistus. Sille näyttää käyvän samalla tavalla kuin sotelle, joka nyt jotenkin vain valmistui ilman että siitä kannattaisi sen tarkemmin kertoa kansalaisille. Sitäkin paremmin uutiseksi kelpasi huutava työvoimapula, joka kohta näivettää koko Suomen.

Kyllä minä uskon, että nyt on samaan aikaan sekä työvoimapulaa että työttömyyttä. Erityisen mielenkiintoista on, että yleensä haastateltavien ekonomistien ja oppositiopoliitikkojen mukaan talouskasvu ja työvoimapula johtuvat koronan hellittämisestä, mutta siihenkään ei maan hallituksella näytä olevan osuutta yhtään sen enempää kuin työllisyystilanteen paranemiseenkaan. Saman koronan piti puolitoista vuotta sitten tehdä hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen mahdottomaksi, mutta nyt se onkin aiheuttanut peräti työvoimapulan. Tähän tarjotaan ensimmäiseksi lääkkeeksi työttömyys- ja sosiaaliturvan alentamista, jotta työ rupeaisi maistumaan. Kun se ei tehoa, niin tarvitaan nopeasti työperäistä maahanmuuttoa paikkaamaan akuuttia työvoiman tarvetta.

Näin varmaan onkin. Teknologiateollisuus tarvitsee varmasti uutta työvoimaa nopeasti, sillä talouskasvu ei odota aloittavien opiskelijoiden valmistumista. Näyttää kuitenkin siltä, että yhä enemmän sitä työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan matalapalkka-aloille, ja samojen asiantuntijoiden mukaan rekrytoinnin suurin este on työmarkkinoiden jäykkyys, joka vaatii työelämän rakenneuudistusta. Tämä jargonihan tarkoittaa suomeksi, että työehtosopimusten yleissitovuudesta on luovuttava. Yhä vieläkin kuulee väitettävän, että yleissitovuus estää paremman palkan maksamisen paremmille työntekijöille, mutta tämä on pötypuhetta. Työehtosopimukset määrittelevät vain palkan alarajan, eivät ylärajaa.

Mutta kuten sanottu, niin työvoimaa pitää saada nopeasti. Tuttuun tapaan kotimaiset työttömät laiskottelevat mieluummin kotona kuin ottavat vastaan työtä, joten heidän tukiaan on leikattava, vaikka eihän heitä silläkään keinolla saa töihin, valitetaan. Tokmannillakin tavaraa jää purkamatta, koska työttömät laskevat kannattaako heidän ottaa työtä vastaan. Niin laskevat, mutta eivät laiskuuttaan. Lyhytaikaisesta osa-aikatyöstäkin maksetaan työttömyyskorvausta parempaa palkkaa, mutta se sotkee työttömän talouden pitkäksi aikaa, kun tulojen vaikutus tukiin selvitellään. Koko selvittelyajan tuet jäävät saamatta.

Kun asenneilmapiiri on tällainen, niin tulevaisuus ei näytä hyvältä työperäisten maahanmuuttajien kannalta. Heitä tarvitaan nyt, mutta mitäs tehdään sitten, kun suhdanteet taas vaihtuvat ja he jäävät työttömiksi? Tuleeko heistäkin sohvalla lojuvia laiskureita, joille työ ei enää kelpaa? Pitääkö heidän tukiaan leikata, jotta työ maistuisi? Pitääkö heistä hankkiutua nopeasti eroon, koska he loisivat verovaroillamme?

Tietenkin tulee ja tietenkin pitää. Sekä työttömyys että työvoimapula ovat aina työttömien vika, ja siksi heidän tukiaan pitää leikata. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ehdotti jo kesällä maahanmuuttajien tukien alentamista lähtökohtaisesti muita pienemmiksi. Esitys on vastoin perustuslakia, mutta se ei ole tähän päivään mennessä kiinnostanut juuri ketään. Tuntuu ihan siltä, että maahan halutaan työvoimaa suhdanteiden mukaan ajattelematta ollenkaan heidän olevan ihmisiä. Heitä kutsutaan tarvittaessa, mutta akuutin tarpeen loputtua heistä tulee yhteiskunnan taakka ihan samalla tavalla kuin muistakin työttömistä. Heistä tulee vielä parempia syntipukkeja, sillä hehän ovat tulleet tänne elätettäviksi, vaikka maassa on omiakin elätettäviä ihan liikaa.

En minä vastusta työperäistä maahanmuuttoa, mutta muistutan, että nousukautta seuraa aina lama ja työvoimapulaa työttömyys. Ihanne olisi tietenkin varasto täynnä kaikkien alojen ammattilaisia ja matalapalkka-alojen työntekijöitä, joita voitaisiin ottaa tekemään kulloinkin tarvittavat työt. Tarpeen loputtua heidät voitaisiin palauttaa varastoon odottamaan seuraavaa tarvetta. Varastointiajan heidän pitäisi olla syömättömiä ja sontimattomia, jotta he eivät rasittaisi veronmaksajien kukkaroa.

Yhteiskunta ei toimi näin, joten asioista päättävien poliitikkojen on ajateltava seuraavaa kvartaalia pitemmälle.

Kommentit (86)
  1. Niinpä, yhteiskunnan ja kansantalouden tasolla kvartaalin pitää tarkoittaa neljännesvuosisataa.

  2. Lasse Kosonen
    22.9.2021, 12:09

    Kapitalistinen sykli tuottaa tietyin väliajoin laman jossa omaisuutta siirtyy B toimijalta A lle. 90 luvun tilanne jossa Suomi oli lähes konkurssitilassa oli pankkikriisi. Kriisin hoito johti konkurssiaaltoon ja suurtyöttömyyteen. Työllisyys ei ikinä palautunut samalle tasolle kuin ennen lamaa. Leipäjonoista muodostui pysyvä ” uusi normaali ”. Ekonomisteja mahtuu nykyisin 13 tusinaan, jutut on yleensä sellaisia joita riittävän yleistiedon omaava lukiolainen voisi toistella. Lama tulee jossain vaiheessa sen tiedämme ilman ekonomistejakin. Siihen pitäisi varautua kvartaalia pidemmälle, siihen ajatusmalliin ei vain talouskone pysty.

    .

Kommentointi suljettu.