Mitkä ihmeen vaalit?

Googlettamalla “aluevaalien äänestysprosentti” saa suuren määrän uutisia, joissa vaalien äänestysprosentin ennustetaan jäävän alhaiseksi. Aika yleisesti povataan alle 40 prosentin lukemia. Ihan tavallisia ovat myös uutiset, joiden mukaan äänestäjät eivät tiedä aluevaltuustojen tehtäviä. Viimeinkin vauhtiin päässyt vaalimainonta puolestaan tuo mieleen 1970-luvun kouluneuvostovaalit, joissa kouluneuvostoon päästiin lupaamalla tupakkapaikka koululle. Erona on, että siitä tupakkapaikasta päättäminen oikeasti kuului kouluneuvostojen päätösvaltaan.

Aluevaaleilla valittavat aluevaltuustot päättävät hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta, eivät muusta. Ne päättävät siitä, missä on terveyskeskuksia ja millaista perusterveydenhuollon palvelua niissä järjestetään. Näitä palveluja ovat hoitajien ja lääkäreiden vastaanoton lisäksi muun muassa vuodeosastot ja hoitosolut, päivystys, röntgen, näytteiden ottaminen, neuvolapalvelut, kouluterveydenhuolto, hammashuolto ja työterveyshuolto.

Aluevaltuustot päättävät myös erikoissairaanhoidon järjestämisestä, kun nykyiset sairaanhoitopiirit siirretään osaksi aluehallintoa. Aluevaltuustot päättävät myös sosiaalihuollon palveluista, jotka liian usein unohdetaan kokonaan sotesta puhuttaessa. Näitä palveluja ovat muun muassa ikäihmisten hoito ja hoiva, lastensuojelu, vammaispalvelut ja mielenterveyspalvelut.

Aluevaltuustot päättävät myös pelastustoimen, ensihoidon ja sairaankuljetuksen järjestämisestä. Ne päättävät, missä ovat paloautojen ja ambulanssien tukikohdat. Tiivistäen voi sanoa, että aluevaltuustot päättävät kaikesta siitä, mikä koskee meitä apua tarvitessamme. Kenellekään ei pitäisi olla yhdentekevää, ketkä näistä asioista päättävät ja millä osaamisella.

Hyvinvointialueet ovat itsenäisiä juridisia toimijoita, joten oikeastaan aluevaltuutettujen pitäisi ajatella ensisijaisesti alueen etua. Koska kyseessä on ihan uusi järjestely, jossa kunnilta siirtyy iso osa niiden tehtävistä ja rahoituksesta alueille, niin myös kunnallisella ajattelulla on merkitystä. Aluevaltuustoihin tarvitaan edustajia pienistä kunnista puolustamaan palvelujen saatavuutta kaikkialla, sillä valitettavan helposti isot kunnat monine valtuutettuineen voivat jättää pienet vähemmälle huomiolle. Kestää varmaan parikymmentä vuotta ennen kuin alueellinen ajattelu syrjäyttää kunnallisen ajattelun. Monilla alueilla tätä on jo harjoiteltu, kun palvelut on siirretty kuntayhtymille, mutta lisää harjoitusta tarvitaan.

Miksi nämä asiat tiedetään niin huonosti ja miksi vaalit eivät kiinnosta? Sote-lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa viime kesänä, mutta aihe ei ollut riittävän mediaseksikäs. Seksihelle ja bikiniwau olivat paljon tärkeämpiä aiheita. Sotea valmisteltiin liki 20 vuotta, mutta siitä on harvoin uutisoitu kovin perusteellisesti. Mielenkiinto on kohdistunut enemmän yksityiskohtiin ja poliittisiin vääntöihin milloin mistäkin asiasta, ja se ei ole tehnyt hyvää kokonaisuudelle. Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että sana “sote” otsikossa saa monet lukijat ohittamaan jutun.

Nyt ollaan sitten historiallisessa tilanteessa, kun ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys alkaa huomenna. Iso osa kansasta ei vieläkään tiedä, mistä vaaleissa on kysymys. Näyttää pahasti siltä, että kaikki ehdokkaatkaan eivät tiedä, tai sitten he luottavat siihen, että äänestäjät eivät tiedä eivätkä välitäkään tietää.

Tämä juttu ei ole puoluepoliittinen, vaan koskee ihan kaikkia puolueita, ehdokkaita ja äänestäjiä. Aluevaalit eivät saa olla yksittäisen ehdokkaan tai puolueen kannatusmittaus seuraavia eduskuntavaaleja varten, vaan aluevaltuustoihin on saatava asioihin oikeasti paneutuvia päättäjiä. Heitä löytyy ihan jokaisesta puolueesta.