Saako nyt sanoa?

Korkeimman oikeuden päätös kumota toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomio on kovasti puhuttanut sosiaalisessa mediassa, ja joidenkin mielestä se tarkoittaa, että nyt ihan kenestä tahansa saa sanoa ihan mitä tahansa. Ei saa, sillä laki on entisellään, joten edes jutussa asianomistajana ollutta Junes Lokkaa ei saa nimitellä vapaasti.

Oikeusjutun taustoja tietämättömille kerrottakoon, että Vehkoo julkaisi vuonna 2016 rajatulle joukolle Facebook-päivityksen, jossa hän luonnehti Lokkaa rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi. Saatuaan asiasta tiedon Lokka teki rikosilmoituksen. Poliisi tutki asian, syyttäjä syytti ja käräjäoikeus tuomitsi. Hovioikeus piti tuomion ennallaan. Tähän asti Lokkaa pidettiin yksityishenkilönä.

Vasta KKO katsoi Vehkoon kirjoituksen kohdistuneen Lokan menettelyyn politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja koskeneen yleistä mielenkiintoa herättävää aihetta. Ottaen huomioon Lokan julkisuudessa esittämät tiettyjä ihmisryhmiä halventavat ja vihamieliset kannanotot, ei Vehkoon käyttämien ilmaisujen katsottu selvästi ylittäneen sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. KKO:n päätöksen voitte lukea täältä.

Linjaus perustuu rikoslain 24 luvun 9 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. KKO:n mukaan henkilön kunnian suoja on erilainen tilanteessa, jossa hän itsekin vastaavilla argumenteilla on jo osallistunut keskusteluun.

KKO siis katsoi Vehkoon käyttämien ilmaisujen liittyneen Lokan poliittiseen toimintaan, ei hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai yksityisiin mielipiteisiinsä. Julkisen asemansa vuoksi Lokan pitää sietää rankkaakin arvostelua. Kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen sanoi, joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.

Koko oikeusprosessi on ollut omituinen, sillä jo kunnianloukkausten päätyminen esitutkintaan on arpapeliä, kuten toimittaja Mikko Niskasaari kertoo blogissaan. Vielä enemmän arpapeliä on kahden oikeusasteen antama tuomio. Voisi sanoa, että Junes Lokka sai arpajaisvoiton monta kertaa peräkkäin, mutta menetti viimeisellä kierroksella kaiken. Omituisinta oli, että sekä Vehkoota että Lokkaa pidettiin yksityishenkilöinä. Toimittaja Vehkoo lakkasi olemasta äärioikeistoa arvostellut julkisuuden henkilö aikoessaan puhua kirjastaan, ja julkisuuden henkilö Lokka muuttui yksityishenkilöksi loukkaantuessaan Vehkoon käyttämistä ilmaisuista. Nyt KKO totesi myös Lokan julkisuuden henkilöksi. KKO palautti lain tulkinnan oikealle linjalle ja perusteli päätöksensä myös EIT:n ratkaisuilla.

Tämä korjaa ongelmaa, josta kerroin jo hovioikeuden päätöksen jälkeen. Jos se olisi jäänyt voimaan, niin se olisi todennäköisesti toiminut yllykkeenä kaikille toisia solvaaville nettihäiriköille, jotka käyttävät oikeuslaitosta hyväkseen tehtailemalla rikosilmoituksia heistä itsestään jotain ikävää sanovista. Oikeuslaitoksella on ollut ilmeisiä ongelmia tunnistaa itsensä hyväksikäyttö silloin, kun asialla ovat nettiajan arveluttavat tavat omaksuneet poliittiset toimijat.

Mutta vastaus otsikon kysymykseen on, että nytkään ei saa sanoa mitä tahansa ilman seuraamuksia. Kunnianloukkausrikos voi edelleen täyttyä myös julkisessa asemassa olevaan kohdistuvana, jos solvaus on perusteeton eikä liity seikkoihin, joiden perusteella pitää sietää ankarampaa kritiikkiä. Se tarkoittaa sitä, että natsittelu ei ole vapaata eikä KKO:n ennakkopäätös ole vastuusta vapauttava kortti.

Yhä edelleen pätee monta kertaa antamani neuvo, jonka mukaan ajatteleminen ennen sanomista ei ole sensuuria.