Niin muuttuu maailma

-Vaikea uskoa, että vasta vähän aikaa sitten virkamiehen lentopisteet ja pääministerin aamupala olivat tärkeimpiä uutisia.

Tämä Twitterissä silmiini osunut totuus pistää suhteuttamaan asioita. Viime päivinä uutiset ovat täyttyneet Venäjän oikeudettomista toimista Ukrainaa kohtaan, ja sanotaan heti, että olen asiasta täsmälleen samaa mieltä Tasavallan Presidentin, pääministerin ja muun ulkopoliittisen johtomme kanssa. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin samaa mieltä ovat kaikki puolueet laidasta laitaan. Yksimielisyys kertoo siitä, että puolueet kykenevät yhä edelleen unohtamaan keskinäiset erimielisyytensä silloin, kun on kyse isommista asioista.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka eivät kuulu minun osaamisalueeseeni, ja siksi en sano asiasta enempää. Some on nyt täynnä alan omatekoisia asiantuntijoita, ja aika monet heistä näyttävät olevan samoja, jotka äsken olivat virologian ja tarvittavien pandemiatoimien asiantuntijoita. Nyt nousevat esille kaikki ne jälkiviisaat, jotka jo vuonna 2013 kuulemma tiesivät Tarja Halosen Dmitri Medvedeviltä saaman kissan olevan osoitus rähmällään olosta Venäjän suuntaan. Samoin yllättävän moni tietää nyt, että Hanhikiven ydinvoimalalle ei koskaan olisi pitänyt myöntää lupaa. Kaikki eivät ole huomanneet kalenterin lehtien kääntyneen monta kertaa niiden aikojen jälkeen.

Jos haluaa oikeaa tietoa, niin somea kannattaa seurata vain viihteellisenä välipalana. Olen kritisoinut mediaa paljon, ja niin tulen tekemään jatkossakin, mutta nyt en kritisoi. Uutisointi Ukrainan tilanteesta on ollut kautta linjan asiallista ja informatiivista. Mielestäni kaikkein parhaiten ajan tasalla on pysynyt Yle, jonka uutis- ja ajankohtaisohjelmissa oikeat asiantuntijat kertovat näkemyksensä selkeästi.

Tästä pääsen varsinaiseen aiheeseen eli Ylen toiminnan turvaamiseen jatkossakin. Marinin hallitus on antanut lakiesityksen, jonka toivoisin kaatuvan eduskunnassa. Kyseessä on esitys Yle-lain muuttamisesta siten, että Ylen julkaisemien tekstisisältöjen täytyy pääsääntöisesti liittyä liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältävään julkaisuun. Lakimuutoksen taustalla on media-alan kaupallisten toimijoiden tekemä kantelu EU-komissiolle. Kerroin asiasta tarkemmin viime toukokuussa. Medialiiton mukaan Yle julkaisee verkossa sähköistä sanomalehteä ja syö sillä sanomalehtien digimarkkinoita.

Nyt tämän kantelun perusteella tehty esitys lain muuttamiseksi on läpäissyt liikenne- ja viestintävaliokunnan, ja valiokunta esittää myös Ylen toiminnan turvaamiseksi tehdyn kansalaisaloitteen hylkäämistä. Todennäköisesti eduskunta hyväksyy lakimuutoksen, jonka seurauksia ei kukaan oikein tiedä. Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ei usko lakimuutoksen näkyvän yleisölle kovin merkittävästi, koska Ylessä on jo ennakoivasti viety digitaalisia sisältöjä lakimuutoksen edellyttämään suuntaan.

Tampereen yliopiston journalistiikan yliopistonlehtori Marko Ala-Fossin mielestä lakimuutoksessa ei ole voittajia. Siinä eivät voita suomalaiset, Yleisradio, Medialiitto tai edes parlamentarismi.

Miksi tämä lakimuutos sitten pitää tehdä? Minä en tiedä enkä ymmärrä.

Yleisradiolain mukaan yhtiön tehtävänä on muun muassa tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Sen tulee tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Ohjelmistossa on otettava huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjottava mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen sekä painotettava lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja.

Kaupallisen median tehtävänä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Oman sisältönsä kehittämisen sijaan kaupallinen media haluaa rajoittaa kilpailijaksi kokemansa Ylen toimintaa. Mutta jos minulta kysytään, niin mieluummin lukisin Ylen tuottamaa tekstisisältöä vaikkapa Ukrainan tilanteen kehittymisestä ilman liikkuvaa kuvaa kuin katsoisin TIS-kaunottaren kohua herättäviä bikinikuvia.

Maailma muuttuu joskus nopeasti, mutta kuka niistä muutoksista tulevaisuudessa kertoo ja miten?