Joskus kannattaa ajatella

-Omat huolet tuntuvat torstain jälkeen pieniltä ja ihan pienistä asioista ei enää jaksa valitella. Tämä näkyy myös maailmalla, sillä yhteiset kokemukset ja suurempi huoli yhdistävät kokonaisia kansoja.

Nämä kunnanjohtajamme Henri Tanskasen sanat sopivat johdannoksi tämän päivän tekstiini. Jo toissapäivänä kerroin Ukrainan joutuneen Venäjän oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi, eikä siihen ole mitään lisättävää. Hyökkäys ei ole sujunut nuottien mukaan, vaan vastarinta on ollut kovempaa kuin hyökkääjä odotti. Myös muun maailman reagointi on ollut poikkeuksellisen tuomitsevaa, ja siitä ovat osoituksena sekä kansainväliset että yksittäisten maiden asettamat kovat talouspakotteet. Lisäksi monet suuretkin yritykset ovat ilmoittaneet vetäytyvänsä kokonaan Venäjän markkinoilta.

Somessa Ukraina ja ennen kaikkea ukrainalaiset saavat osakseen myötätuntoa. Ukrainan lippu on ilmestynyt monen profiilikuvaan, ja vaikka se yksittäisenä tekona saattaa vaikuttaa mitättömältä, niin se on kuitenkin selkeä kannanotto. Unicefin hätäapukeräys Ukrainan lasten auttamiseksi on parissa päivässä saanut lahjoituksina yli 73 000 euroa, joten tavoitteena oleva 100 000 euroa saavutetaan varmaan jo tänään. Kansalaiset ovat ensijärkytyksestä toivuttuaan ruvenneet tekemään voitavansa. Päällimmäisenä on oikeutettu suuttumus sodan aloittaneeseen, ja ajatukset ovat sodasta kärsivän maan ja sen asukkaiden puolella.

Jo toissapäivänä epäilin tämänkin tilanteen käyttämistä sisäpolitiikan välineenä. Ensimmäiset merkit siitä ilmestyivät jo tänään, kun Iltalehti julkaisi asiallisen uutisen Suomen valmistautumisesta pakolaisten vastaanottamiseen. Puolessa tunnissa sen Facebook-postauksen alle ilmestyi liian paljon liian tuttua kuraa. Paikalle ryntäsi joukko Pavlovin koirien tavoin ehdollistuneita, joiden refleksit laukeavat sanasta “pakolainen” varsinkin silloin, kun sanojana on vihreä sisäministeri. Vuosien harjoittelu on tuottanut tulosta, ja niinpä puhuttiin taas Suomen olemisesta koko maailman sosiaalitoimisto, kauhisteltiin rahanmenoa ja vaadittiin sulkemaan tämän hallituksen rahahanat. Bensakin on kallista ja silti elätetään pakolaisia.

Sananvapauden maassa näinkin voi sanoa, mutta luulisi sanojia hävettävän edes vähän. Varsinkin niitä miehiä, jotka ilmoittivat majoittavansa mielellään muutaman nuoren pakolaisnaisen erinäisiä palveluksia vastaan. Huono huumori ja suoranainen typeryys kukoistavat näissä kommenteissa.

Sodalla tulee olemaan vaikutuksia meihin kaikkiin. Bensan hinta tulee nousemaan, samoin energian ja elintarvikkeiden hinta. Maahan tulee pakolaisia, ja jopa perussuomalaiset ovat sanoneet, että he saavat tulla. Nyt perussuomalaisten pitäisi selittää näille kouluttamilleen rähisijöille, että tilanne on muuttunut. Sota on oikeasti lähellä. Kiovaan on Helsingistä suunnilleen sama matka kuin Utsjoelle. Jos joku ei tunne tippaakaan myötätuntoa sotaa pakenevia eurooppalaisia kohtaan eikä ole valmis sietämään pienintäkään epämukavuutta heidän auttamisekseen, niin ymmärtäisi edes olla hiljaa.

Pahoin pelkään, että kohta pakolaisista, hintojen noususta ja muista sodan ja talouspakotteiden seurauksista saadaan sisäpolitiikan väline. Nyt asioista rähisevät vasta rähisemään tottuneet amatöörit, mutta pahempaa on tulossa sitten, jos populistipoliitikot rupeavat myötäilemään heitä.

Sitä en toivo, sillä kaikkien pitää nyt ymmärtää tämän sodan vakavuus. Hyökkäyksen kohteena ei ole pelkästään Ukraina, vaan myös koko Eurooppa ja sen demokratia. Niiden puolustamiseksi pitää jokaisen sietää omassa arjessaan edes vähän epämukavuutta.

***

En avaa tämänkään jutun kommentointia, sillä uutisten seuraamisessa on nyt ihan tarpeeksi tekemistä.