Mielenmuutoksia ja salaliittoja
Kuten toissapäivänä kerroin, niin Suomessa vallitsee suuri yksimielisyys Venäjän oikeudettomasta hyökkäyksestä Ukrainaan ja suhtautumisessa sotaa pakeneviin. Takit ovat kääntyneet saumat rutisten, ja nykyisin on vaikea löytää vaikkapa Putinin hallintoa kehuvaa liikemiestä tai urheilupomoa. Pakolaisia jyrkästi vastustaneet poliitikot ovat toivottaneet kaikki pakolaiset tervetulleiksi Suomeen. Uusi ja odottamaton tilanne on muuttanut ajattelua, ja se on hyvä asia.
Äkillinen asennemuutos pistää kuitenkin epäilemään, että monille tuli kiire puhdistaa itsensä kaikista epäilyistä. Kun poliitikko on rakentanut koko uransa turvapaikanhakijoiden vastustamiselle, niin miten hän selittää mielipiteensä muuttumisen kannattajilleen ja itselleen?
Tietenkin niillä samoilla perusteilla, joilla hän aiemmin on asiaa vastustanut. Nyt tulevat ovat oikeasta kulttuurista tulevia oikeita pakolaisia eivätkä mitään elintasosurffareita. Nyt miehet jäävät puolustamaan maataan ja lähettävät naiset ja lapset turvaan. Näille poliitikoille on turha kertoa, että sisällissodissa ei ole ulkopuolista hyökkääjää, vaan jokaisen on valittava puolensa tai paettava. Kun maahan hyökkää ulkopuolinen vihollinen, niin kyse on helpommin ymmärrettävästä sodasta.
Mutta kun tästä tosiasiasta ei piitata, niin täyskäännös on helppo selittää. Siinä sivussa sitten lipsahtaa se todellinen syy aiempaan vastustamiseen.
Tämä tästä. Oma lukunsa sitten ovat ne jo vuosia salaliittoteorioihin uskoneet hybridivaikuttamisen uhrit, jotka kaivautuvat entistä syvemmälle omiin kaninkoloihinsa. Heille ei näytä tuottavan mitään ongelmia yhdistää Venäjän hyökkäys koronapandemiaan, rokotuksiin sekä kansainvälisiä lapsikauppiaita ja pedofiilirinkiä vastaan käytävään tunnelisotaan. Jälki saattaa sitten näyttää vaikka tältä:
Tämä on surullista, mutta miten joku joutuu näin syvälle koloon? Uppoaminen tapahtuu suunnilleen niin, että hybridivaikuttaja hakeutuu someyhteisöihin, joissa kyseenalaistetaan jo valmiiksi joitain asioita. Ne asiat voivat olla hyvinkin vähäpätöisiä, mutta kun koolla on valmiiksi altis yleisö, niin sille ruvetaan syöttämään yhä monimutkaisempia teorioita. Ensin tarvitaan sopiva syötti, joka voi olla vaikkapa vain epäilys rokotteen turvallisuudesta. Kun syötti on nielaistu, niin sitten syötetään yhä sakeampaa tavaraa, ja kohta yleisö on valmis uskomaan jopa rokotteella tehtävään kansanmurhaan. Salaliittoteorioita on helppo yhdistää toisiinsa, joten sota voidaan selittää viruslaboratorioissa kehitetyn kansanmurhan estämisellä.
Näillä salaliittoteorioilla oli vielä pari viikkoa sitten nykyistä enemmän kannattajia, mutta nyt moni on huomannut teorioiden järjettömyyden. Jäljelle on jäänyt vain kova ydin, jonka agenda näkyy selvästi. Esimerkiksi polttoaineen korkeaa hintaa vastustanut Convoy Finland on nyt pelkkää Venäjän propagandaa jakava alusta. Viitteitä siitä propagandasta näkyi jo silloin, kun Venäjän trollit osallistuivat surkuhupaisaksi menneen mielenosoituksen järjestämiseen, mutta nyt asiasta ei ole pienintäkään epäselvyyttä.
Mitä pitää tehdä, jos joku läheinen on uponnut salaliittojen kaninkoloon? Suoraan sanoen en tiedä, mutta aina voi kokeilla järkipuhetta. Voi yrittää kertoa faktoja ja sanoa, että erehtyminen on inhimillistä ja että mielipiteen muuttaminen uusien tietojen ja uuden maailmantilanteen valossa on viisautta. Ei se helppoa ole, mutta aina kannattaa yrittää. Vieraan valtion propagandistien lisäksi näissä kellokkaissa on myös pelkkiä rahastajia ja tuulia haistelevia opportunisteja, jotka hiljenevät tai vaihtavat mielipidettä heti, kun kannattajat alkavat kaikota.
Ihmiset uskovat monesti siihen mihin haluavat uskoa. Ja tietysti faktat täysin unohtaen. Sinänsä jossain määrin ymmärrettävää jos se uskomus tukee yksilön omaa mukavuusaluetta, mutta ne täysin “huuhaa” jutut….. ?
Järkipuhetta voi koittaa, mutta teho tahtoo olla huono. Jos poterossa ulkopuolinen koetaan viholliseksi, niin kukapa vihollista uskoisi? Kiihkeälle lahkolaisuudelle tosiseikat eivät välity.