Kansalainen ja hallitus
Olen ennenkin puhunut ihmisten poliittisesta muistista, joka kestää korkeintaan pari viikkoa. Joitain yksittäisiä asioita sinne jää pidemmältäkin ajalta, mutta ne muistot vääristyvät. Sen lisäksi keskivertokansalaisen elämä pyörii tiukasti oman navan ympärillä, vaikka maailman tapahtumat hätkäyttävätkin tilapäisesti. Silloin kansalainen aktivoituu vaatimaan hallitukselta nopeita toimia. Kun hallitus niitä tekee, niin kaikki on tietenkin tehty ihan väärin.
Niin kävi heti hallituksen eilisen kehysriihen jälkeen. Kaikki ovat yksimielisiä puolustusmenojen tuntuvasta lisäämisestä, mutta velkaa ei saa ottaa. Venäläisestä energiasta pitää luopua heti, mutta se ei saa maksaa mitään. Yleensäkään Ukrainassa käytävän sodan vaikutukset eivät missään tapauksessa saa vaikuttaa keskivertokansalaisen arkeen. Kaikkein vähiten vaikutusta saa olla polttoaineen hintaan. Verotusta ei ainakaan saa kiristää, vaan sitä pitää alentaa.
Oikeastaan Leena Meri (ps) tiivisti hyvin nämä keskivertokansalaisen vaatimukset.
Eilisessä A-studiossa saatiin kuulla lisää opposition näkemyksiä. Kaikki olivat yksimielisiä puolustusmenojen lisäämisestä, mutta velanottoa kritisoitiin. Pitäisi priorisoida menoja. Riikka Purran (ps) mielestä pitäisi leikata kehitysavusta ja maahanmuutosta, mutta ei ukrainalaisten maahanmuutosta, johon tarvitaan lisää useita satoja miljoonia euroja. Muutama päivä sitten Yle päästi tv-uutisiin Jani Mäkelän (ps) moittimaan hallituksen päätöstä lisätä kehitysavun ilmastotoimiin sata miljoonaa, vaikka mitään lisäystä määrärahoihin ei ole tulossa. Ne rahat ovat jo budjetissa, ja kyse on vain budjetin sisäisestä kohdentamisesta.
Elina Valtonen (kok) väisti eilen kaksi kertaa toimittajan kysymyksen sosiaaliturvasta, jonka leikkaamista Petteri Orpo vaati reilu viikko sitten. Vastaamisen sijaan Valtonen puhui ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta ja paikallisesta sopimisesta. Porrastaminen tarkoittaisi työttömyysturvan leikkaamista, ja paikallisen sopimisen erinomaisuudesta meillä on hyvänä esimerkkinä jo neljättä kuukautta jatkuva UPM:n lakko.
Meneillään oleva hoitajalakko on saanut keskivertokansalaisen nousemaan barrikadeille hoitajien palkankorotusten puolesta. Rahaa on löydyttävä ja maan hallituksen on heti varattava sitä tarpeeksi. Näin toteaa kansalainen vakavissaan ja kirjoittaa heti perään someen vihaisen kommentin tyttöhallituksesta, joka tuhoaa maan tulevaisuuden holtittomalla velanotolla. Sen lisäksi hän ilmoittaa lopettavansa pakkolakia sorvaavan SDP:n äänestämisen.
Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli, mutta se ei kansalaista kiinnosta. Kansalaista ei kiinnosta myöskään se, että jos hallitus varaisi korvamerkittyä rahaa hoitajien palkkoihin, niin se olisi kiellettyä puuttumista työmarkkinariitaan ja hallitus joutuisi eroamaan. Ei pakkolaki minustakaan kovin älykäs ajatus tässä tilanteessa ole, sillä suojelutyöstä sovitaan aina erikseen ja joskus näyttää siltä, että lakia valmistellaan väritettyjen tietojen pohjalta. Joka tapauksessa sen lain on läpäistävä perustuslakivaliokunnan tarkastelu, enkä ole ollenkaan varma lakon kaltaiseen perusoikeuteen puuttumisen perustuslainmukaisuudesta.
Mutta puhutaan siitä rahasta, jota ei anneta varsinkaan köyhille. Hallitus päätti ylimääräisestä indeksikorotuksesta, joka lisää kaikkein köyhimpien käytettävissä olevaa rahaa 20-30 euroa kuukaudessa, ja lisäksi päätettiin eläketulovähennyksen korotuksesta. Eivät summat suuria ole, mutta millaisiahan ne olisivat oikeistohallituksen aikana? Pahoin pelkään, että ne saattaisivat olla miinusmerkkisiä.
No joo, sanoo kansalainen ja muistuttaa, että hallitus kurittaa työttömiä aktiivimalli kakkosella ja valehtelee työllisyysluvuilla, joiden nousu perustuu osa-aikaiseen ja pätkätyöhön. Ei ole olemassa aktiivimalli kakkosta, jonka Sipilän hallitus aikoi toteuttaa tukileikkurina toimineen aktiivimalli ykkösen lisäksi. On pohjoismaisen työnhaun malli, joka lyhentää karensseja ja velvoittaa hakemaan 0-4 työpaikkaa kuukaudessa. Työnhaku on aina kuulunut työttömän velvollisuuksiin, ja noita työnhakumalleja vertailin neutraalisti jo vuosi sitten. Silloin sain niin paljon sontaa niskaani, että katsoin vapaaehtoisen työni työttömien puolestapuhujana tulleen tehdyksi.
Entä sitten tuo osa-aikatyön lisääntyminen? Ilmeisesti nyt kaikki työ ei olekaan arvokasta, sillä kun joulukuussa 2018 todistin Sipilän hallituksen työllisyysihmeen perustuvan osa-aikaiseen ja pätkätyöhön, niin minua sanottiin valehtelijaksi. Nyt täsmälleen samat tahot julistavat uusien työllisyysennätysten perustuvan pätkätyöhön. Marinin hallitus on siis työllistänytkin väärin, ja sitä paitsi se ei ole työllistänyt ollenkaan. Elina Valtonen sanoi eilen, että työllisyyden kasvu on yhä vieläkin Sipilän hallituksen ansiota.
Ja mitäpä tekee lyhytmuistinen keskivertokansalainen tänään? Ensin hän tietenkin kauhistelee Ukrainan sotaa ja vaatii sotilasmenojen nopeaa lisäämistä. Sitten hän vaatii lisää rahaa hoitajille. Sitten hän menee bensapumpulle ja kauppaan kauhistelemaan hintojen nousua ja kiroamaan hallituksen, joka vain viherpiiperöi ilmastotoimien kanssa. Sitten hän vaatii nopeaa irtaantumista Venäjältä tuotavasta fossiilisesta energiasta ja kiittää Greenpeacea, joka eilen järjesti mielenosoituksen hiililastin tuontia vastaan. Hän ei enää muista omaa rähinäänsä yhdeksän vuotta sitten, jolloin Greenpeacen suomalaisaktivisti joutui Venäjällä oikeuteen. Silloin hän iloitsi terroristin vangitsemisesta ja vaati elämään maassa maan lakien mukaan. Hän ei myöskään muista omaa raivostunutta reagointiaan Elokapinan mielenosoituksiin, joiden tarkoitus oli vauhdittaa juuri fossiilisesta energiasta luopumista.
Mutta nehän ovat ihan eri asioita, sanoo kansalainen. Tämä hallitus on kuitenkin ihan kelvoton, kun se on koronapandemian aikana tehnyt koulu-uudistuksen ja soten. Koronatukiakin on annettu valtavia määriä, mutta kun ihan kaikki on tehty velaksi ja velka tuhoaa lastemme tulevaisuuden. Velkavauhti on hirmuinen, julistaa maan suurin päivälehti.
Kansalainen tulee hämmästymään, jos hän vuoden kuluttua äänestää nykyisen opposition leikkaamaan, säästämään ja antamaan veronkevennyksiä rikkaille. Siinä vaiheessa minä kysyn, että etkös sinä juuri tätä halunnut.
Minäkin olen keskivertokansalainen, mutta muistini tukena on tämä yli 12 vuotta jatkunut blogi. Se on oikeastaan rasite, sillä olisi mukava elää hetkessä ja esittää koko ajan ristiriitaisia vaatimuksia hallitukselle.
Nämä omasta mielestään niin “fiksut” ja “järkevät” kansalaiset eivät alkuunkaan tiedä mitä oikeastaan haluavat. Munia olueensa?
Osansa tällaisessa sekoilemisessa ja mielensäpahoittamisessa on maan valtalehdistössä, jossa on tyystin unohdettu, että toimittajan mielipide ei ole uutinen, ei lähellekään!
Eikä sovi unohtaa persujen harrastamaa hullunsirkustakaan (kun nyt saa sanoa).
“Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli, mutta se ei kansalaista kiinnosta. Kansalaista ei kiinnosta myöskään se, että jos hallitus varaisi korvamerkittyä rahaa hoitajien palkkoihin, niin se olisi kiellettyä puuttumista työmarkkinariitaan ja hallitus joutuisi eroamaan. ”
Julkisen puolen työehdoista puhuttaessa hallitus on aina yksi osapuoli. Oli raha korvamerkittyä tai ei. Hallitukset ovat kautta aikojen puuttuneet jopa yksityisten työmarkkinoiden toimintaan tavalla tai toisella (viimeksi Sipilän hallitus). Mikä olikaan se laki, joka kieltää hallitusta puuttumasta. Enkä nyt tarkoita poliittisella painostuksella “kieltämistä”.
Terveydenhuolto maksaa, hyvä terveydenhuolto maksaa paljon. Kansalaiset (ja poliitikot erityisesti) pitäisi saada tämä ymmärtämään. Siinä ei kitinä rahojen loppumisesta auta. Tällä menolla meillä ei kohta ole toimivaa terveydenhuoltoa. Aina sanotaan, ettei asioita saa asettaa vastakkain, mutta kun rahaa on rajallinen määrä, priorisointi on tehtävä yksityisen kulutuksen ja yhteisen hyvän välillä. Pitää muistaa, että veroja ei kerätä virkamiesten taskuihin, vaan yhteiseen käyttöön hyvinvoinnin edistämiseksi.
Antti Rinne joutui eroamaan, kun hänen väitettiin puuttuneen Postin työmarkkinariitaan jollain tarkemmin selittämättömällä tavalla. Hallitus ei ole työmarkkinaneuvottelujen osapuoli edes julkisen sektorin palkka-asioissa. On ihan turha tulla väittämään minulle muuta.
En ole väittänytkään, että hallitus olisi “työmarkkinaneuvottelujen osapuoli”. Hallitus päätöksineen vaikuttaa silti aina työmarkkinoiden ratkaisuihin, kuten esim. Sipilän kohdalla nähtiin. Miksi Sipilä ei jotunut eroamaan hallituksen harjoittaman törkeän painostuksensa johdosta? Koska hänellä oli takanaan yksimielinen hallitus ja sen puolueet. Rinteen hallitus oli eripurainen. Mutta poliittinen ratkaisu ei ole sama kuin lakiin perustuva.
“En ole väittänytkään, että hallitus olisi ”työmarkkinaneuvottelujen osapuoli”
Juurihan ensimmäisessä kommentissa ilmoitit että “Julkisen puolen työehdoista puhuttaessa hallitus on aina yksi osapuoli.”
Häviääkö ihmisiltä näin nopeasti (1 tunti ja 2 minuuttia) mielestä mitä mieltä hetki sitten oli.
Ihan ystävällisesti: kannattaa käydä dementiatestissä.
Työmarkkinaneuvottelujen osapuoli ei kylläkään ole sama asia kuin työmarkkinaosapuoli. Hallituksen edustajat eivät istu neuvottelupöydissä.
Sanoin: “Julkisen puolen työehdoista puhuttaessa hallitus on aina yksi osapuoli.” Se on eri asia kuin ”työmarkkinaneuvottelujen osapuoli”. Kun Sipilän hallitus laski julkisen puolen palkkoja, kukaan ei ihmetellyt, miksi hallitus saa puuttua työehtoihin. Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? Työehtoihin voidaan vaikuttaa monella muullakin tavalla, kuin varsinaisissa TES-neuvotteluissa. Hallitukset ovat usein vaikuttaneet neuvotteluihin esim. veropäätöksillä.
Toisin kuin väität Rinteen hallitus ei ollut eripurainen. Kyllä painostus tuli ulkopuolelta Rinnettä kohtaan. Sama kujanjuoksu on ollut Marinin kohdalla. Kokoomus ja perussuomalaiset ovat häpeämättä häirinneet hallituksen työskentelyä koko koronakriisin ajan samoin kuin nyt Ukrainan sodankin aikana.
Valtonen osoitti täydellisen ymmärtämättömyytensä työttömyysturvan käyttäytymisestä. Suurin osa työttömiksi joutuvista työllistyy nopeasti uudestaan. Lisärahan työntäminen heille olisi turhaa ja sen lisäksi erittäin kallista. Sen sijaan työttömyyskauden lopulla työllistyminen on vähäistä ja työt joihin työllistytään ovat sellaisia työsuhteita joihin ei haluttaisi suurin surminkaan työllistyä koska ansiot niistä jäävät vähäisiksi ja epävarmoiksi.
Muusta sosiaaliturvan leikkaamisesta Valtonen ei halunnut puhua mitään. Kuten ei Orpokaan halua. Edelleen ihmettelen tavattomasti niitä noin 20 % suomalaisista jotka tulevat äänestämään itseään vastaan tulevissa eduskuntavaaleissa. Noin 2 % kansalaisiata tulee hyötymään kokoomuksen “sosiaaliturvauudistuksesta” itse ja loput saavat köniinsä.
Hukkaan heittävät äänensä myöskin perussuomalaisia äänestävät. Kokoomuksen kyljessä perussuomalaiset tulevat toimimaan suurinta osaa äänestäjiään vastaan kuten viimeksikin. Jos keskusta menee taas hallitukseen kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa se häviää kartalta. SDP:n on jäätävä epäröimättä oppositioon vaikka paljon olisi vielä kiireellistä tehtävää.
Luulen että osa (melko suurikin) kansaa on kelvotonta…
Kun nykyistä terveyslaitosta tai osaa sen lääkärikunnasta kritisoi saamastaan hoidosta (siis sen puutteesta) saa kuulla että on vainoharhainen…
“Tällä menolla meillä ei kohta ole toimivaa terveydenhuoltoa”. Pitäisi sanoa, että ei enää ole. Tänään luin somesta, kun potilas kertoi, että ei olikohan kahteen kuukauteen ole päässyt suihkuun. Vähän valitteli hiusten olevan omituiset. Ihmisiä “pestään” vuoteella ja hiukset käsitellään jollain ihmemenetelmällä ilman vettä. Ja sitten erikoissairaanhoidosta siirretään vuodeosastoille ihan järjenvastaisesti maakunnan – tulee semmoinen vaikutelma – mahdollisimman kaukana kotipaikkakunnalta sijainniltaan. Pari esimerkkiä “että ei enää ole” -väitteen tueksi.
Ei juuri kenenkään kuulu olla ainakaan erikoissairaanhoidon piirissä kahta kuukautta.Joskus oikein vakavasti loukkaantuneita ei vain voi mitenkään viedä suihkuun ja heidän hiustensa peseminen vuoteessa maaten vedellä on haastavaa.Noita tilanteita varten on kehitetty vaihtoehtoja. Kyse ei silloin todellakaan ole puuttuvasta terveydenhoidosta vaan tuollaisissa tilanteissa tarvitaan ja käytetään paljon resursseja.
Erikoissairaanhoidosta pyritään siirtämään asiakkaat perustasolle mahdollisimman pian. Joskus tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että asiakas siirretään jollekkin muulle kuin kotipaikkakunnalle. Joillakin oikein pienillä paikkakunnilla ei enää ole vuodeosastoja olemassa koska niiden ylläpito on niin kallista.Ei tämä sitä tarkoita ettei terveydenhuoltoa ole ollenkaan saatavissa.