Järki ja tunteet

Sosiaalisessa mediassa lyödään ensin mielipide lukkoon ja sitten ruvetaan huutamaan. Tänäkin aamuna huudetaan Nato-jäsenyydestä ja hoitajalakkoon liittyvästä potilasturvallisuuslain muutoksesta, jota myös pakkolaiksi sanotaan. Kansan enemmistön mielipide on alle kahdessa kuukaudessa kääntynyt Naton kannalle ja pakkolaki romuttaa lakko-oikeuden pakottaen hoitajat orjatyöhön.

Natoon hakeminen alkaa näyttää selvältä, ja hyvä niin. Jostain syystä asiasta ei kuitenkaan käydä sitä kovasti vaadittua avointa keskustelua, jota konkaripoliitikko Erkki Tuomioja on yrittänyt käydä. Hänet on otettu maalitauluksi, ja jopa hänen lentopisteitään tutkittiin. Eilisillan A-studiossa Timo Soini antoi somekansan mielestä jäsenyydelle miehekkäästi tukensa, mutta Tuomioja kiemurteli. Somekansa unohtaa, että Soini on entinen ja Tuomioja nykyinen päättäjä. Soinin tilalla olisi ihan hyvin voinut olla kuka tahansa kansalainen sanomassa mielipiteensä. Tuomioja on ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja, joten vielä tässä vaiheessa hänen on muotoiltava sanansa tarkemmin.

Nato-jäsenyys etenee, mutta potilasturvallisuuslaki ei. Somekansan on helppo tukea hoitajalakkoa, vaatia valtiovaltaa etsimään lisää rahaa palkkoihin ja vastustaa pakkolakia, koska somekansa ei ole vastuussa mistään näistä asioista. Sen sijaan maan hallitus ja erityisesti perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén ovat vastuussa näistä kaikista.

Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli, mutta se tosiasia sivuutetaan jatkuvasti. Hallitusta vaaditaan varaamaan rahaa palkankorotuksiin unohtaen, että ei neuvotteluja niin päin käydä. Ensin sovitaan palkoista ja muista työehdoista, ja vasta sitten työnantajapuoli etsii tarvittavat rahat. Jos hallitus nyt ilmoittaisi varaavansa kunnille ja kuntayhtymille 300 miljoonaa euroa hoitajien palkankorotuksiin, niin hallitus puuttuisi neuvotteluihin kielletyllä tavalla ja jokainen laskutaitoinen pystyisi laskemaan keskeneräisten sopimusneuvottelujen lopputuloksen.

Mutta puuttuuhan ministeri neuvotteluihin aikomalla tuoda potilasturvallisuuslain muutoksen hallituksen hyväksyttäväksi ja eduskunnalle annettavaksi, sanotte. Olette myös varmoja siitä, että suojelutyössä on riittävästi väkeä, ja nyt vain yritetään murtaa lakko-oikeus. Oletteko oikeasti ihan varmoja? Jokainen hoitaja tietää varmasti juuri oman työpaikkansa tilanteen, mutta tietääkö hän miten asiat ovat muualla? Ministeriössä kootaan tietoja ja lakimuutosta valmistellaan niiden pohjalta, mutta niihin tietoihin ei somessa luoteta. Tiedot ovat oikeasti häiritsevän ristiriitaisia, joten tunteilla reagoimiselle jää liikaa tilaa.

Suojelutyöstä sovitaan työpaikkakohtaisesti jopa päivittäin kulloisenkin tarpeen mukaan. Jos sopiminen ei jostain syystä onnistu, niin ministeri on pahassa raossa. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään ja 10 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkinen sektori tarkoittaa kuntia, kuntayhtymiä ja valtiota. Jos kunnat ja kuntayhtymät eivät pysty palveluja turvaamaan, niin valtiovallan on säädettävä asiasta tarkemmin lailla.

Se on tehty kerran ennenkin, ja siitä kannattaa lukea tarkemmin täältä. Kyse on perusoikeuksien punnitsemisesta vastakkain, ja vuonna 2007 perustuslakivaliokunta linjasi oikeuden elämään lakko-oikeutta tärkeämmäksi. Silloin laki voitiin säätää tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä yksinkertaisella enemmistöllä. Perustuslakivaliokuntaan lakiesitys menee nytkin ja saa nähdä, muuttuuko linjaus.

Perustuslakia ei tulkita tunteella, mutta jos niin haluatte tehdä, niin pidättekö sydänkohtauksen saadessanne tärkeämpänä omaa henkeänne vai toisten lakko-oikeutta? Siitä tässä niin sanotussa pakkolaissa on kysymys, ei lakko-oikeuden tahallisesta murtamisesta.

En minä sitä lakia halua sen enempää kuin muutkaan. Sitä ei tarvinnut käyttää vuonna 2007 ja toivon vilpittömästi, että sitä ei nyt tarvitsisi edes säätää. Haluan myös Suomen Natoon ja hoitajille lisää palkkaa. Halusin vain kertoa, että ministeri ja muut päättäjät joutuvat miettimään asiaa monelta kannalta.

Isoja asioita ei päätetä torikokouksissa eikä somessa. Ei myöskään tässä blogissa, joten kommentointi sitten sen mukaisesti.