Ikäviä faktoja

Jotkut asiat ovat kaikkien nähtävissä, mutta ne joko kiistetään sinnikkäästi tai niitä ei haluta nähdä. Eivät ne kuitenkaan katoa, ja jos oikein hyvin käy, niin joku todistaa ne oikeiksi.

Yksi tällainen asia on iltapäivälehtien muuttuminen entistä poliittisemmiksi. Sosiaalisessa mediassa se on aikoja sitten huomattu, ja nyt se on myös todistettu. Tiedotusopin emeritusprofessori Heikki Luostarinen ja journalistiikan emeritusprofessori Raimo Salokangas julkaisivat Kanava-lehdessä Iltalehteen keskittyvän artikkelin lehden suhtautumisesta Juha Sipilän ja Sanna Marinin hallituksiin. Vuosien 2018 ja 2021 välillä Iltalehden kirjoittelu muuttui poliittisesti jyrkemmäksi ja enemmän mielipiteitä sisältäväksi.

Vuosina 2018 ja 2019 lehti puolusti Juha Sipilän hallitusta ja moitti kovasanaisesti silloista pääoppositiopuoluetta SDP:tä. Vuonna 2021 asetelma oli päinvastainen: lehti arvosteli hyvin jyrkästi Marinin hallitusta ja hänen puoluettaan ja tarjosi tukeaan toiselle suurelle oppositiopuolueelle, kokoomukselle. Puolitoista kuukautta ennen vuoden 2021 kuntavaaleja Iltalehti julkaisi jokaisessa numerossaan kaksi hallitukselle kielteistä juttua ja kaikkiaan 18 arvostelevaa pääkirjoitusta, kertoo artikkelin sisällöstä Demokraatti.

Janne Seppänen julkaisi blogissaan havainnollistavan kuvan:

Lehden kirjoittelu kohdistui korostuneesti pääministeri Sanna Marinin henkilöön. Kaikkihan me muistamme monta viikkoa esillä pidetyn aamiaiskohun, jota seurasivat yritykset nostaa kohua pääministerin topista, korvakuulokkeista ja repusta. Tutkijoiden mukaan suurin osa alentavista ilmauksista löytyi muutaman miestoimittajan teksteistä.

Tutkijat tiivistävät, että Iltalehden toimintaa voi kuvata teräväksi vallan vahtikoiran työksi, mutta myös journalismiksi, jota ohjaavat poliittiset sympatiat ja antipatiat. Sen kohteet ja kielenkäyttö osoittavat, että journalismi on alkanut tietoisesti hyödyntää yhteiskunnan polarisaatiota.

Nyt sitten odotellaan tutkimuksen kiistämistä ja katsotaan toista jyrkästi kiistettyä asiaa. Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä levinnyt kuva perussuomalaisten saavutuksista Sipilän hallituksessa.

Kaikki nämä päätökset tehtiin Sipilän hallituksen aikana, mutta perussuomalaisten tavallisin väite on, että ne olivat Sinisten päätöksiä. Eivät olleet, vaan suurin osa näistä päätöksistä tehtiin ennen perussuomalaisten jakautumista kahtia kesällä 2017. Kaikki Sinisiin siirtyneet ministerit ja kansanedustajat valittiin eduskuntaan perussuomalaisina. Lisäksi kiistaton tosiasia on, että kesällä 2017 perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi valittu Jussi Halla-aho oli valmis hyväksymään hallitusohjelman sellaisenaan, mutta Halla-aho ei henkilönä kelvannut muille hallituspuolueille.

Nämä molemmat asiat voi tietenkin kiistää ihan tutulla tavalla. Iltalehti voi vedota sananvapauteen, lehdistönvapauteen, kriittiseen journalismiin ja vallan vahtikoirana toimimiseen. Hyvässä lykyssä asiasta saadaan aikaan järkevä keskustelu journalismin muuttumisesta yhteiskunnan polarisaatiota hyödyntäväksi ja lisääväksi tekijäksi. Perussuomalaisten toiminnasta Sipilän hallituksessa ei saada aikaan järkevää keskustelua, vaan perussuomalaiset väittävät tuttuun tapaan, että heillä ei ollut mitään tekemistä Sipilän hallituksen kanssa siitä huolimatta, että eduskunnassa istuu tälläkin hetkellä monta kaikkien noiden leikkausten puolesta äänestänyttä perussuomalaisten kansanedustajaa.

Kuten sanottu, niin tosiasiat voi aina kiistää, mutta eivät ne kiistämällä katoa.