Laiskat työttömät ja suuret tuet

Eilen sanoin, että työttömien syyllistäminen on taas alkanut hyvissä ajoin ennen vaaleja, kun mediaan marssitetaan yrittäjiä kertomaan työvoimapulasta ja syyttämään siitä liian hyvää työttömyysturvaa. Tämähän on jo tuttu virsi, ja sen tulemme kuulemaan monta kertaa ennen ensi kevään vaaleja. Ratkaisuksi tarjotaan tietenkin työttömyysturvan leikkaamista, jotta työ rupeaa kiinnostamaan.

Alkutahdit lyötiin maanantain A-studiossa, jossa toimittaja Sakari Sirkkanen sanoi tilanteen olevan juntturassa, kun meillä on 240 000 avointa työpaikkaa ja yhtä paljon työnhakijoita. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan Sirkkanen oli lukenut TEM:n työllisyyskatsausta väärin sekoittaen keskenään virta- ja varantotilastot. Tämän huomasi heti Kelan entinen tutkija Pertti Honkanen, joka teki siitä päivityksen Facebookiin. Katsotaanpa sitä tarkemmin.

Virtatilastot kuvaavat tilannetta kuukauden aikana ja varantotilastot kuukauden lopussa. A-studio oli verrannut koko kuukauden aikana avoimena olleita työpaikkoja kuukauden lopussa työttömiksi kirjattuihin työnhakijoihin ja saanut samaa suuruusluokkaa olevat luvut. Tällaisessa vertailussa unohtuu se, että avoimet työpaikat vaihtuvat TEM:n rekisterissä paljon nopeammin kuin työttömät työnhakijat. Osa avoimista työpaikoista voi olla lyhytaikaista keikkatyötä ja osa työpaikoista täyttyy hyvinkin nopeasti.

Toinen tällaisen vertailun ongelma on, että siinä oletetaan avoimien työpaikkojen olevan tarkoitettu nimenomaan työttömille työnhakijoille. Useimmiten avoimeen työpaikkaan valitaan kuitenkin jo työssä oleva tai vaikkapa opiskelija. TEM tilastoi myös kaikkien työnhakijoiden lukumäärää, joka on nykyisin yli kaksinkertainen työttömien työnhakijoiden lukumäärään verrattuna. Tällöin lukuun sisältyy myös työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin sijoitettuja työttömiä.

Laitetaan tästä virta- ja varantotilastosta Honkasen käyttämä kuva ja katsotaan vaikkapa sen alinta riviä.

Toukokuun lopussa työttömiä työnhakijoita oli 235 379 ja avoimia työpaikkoja 99 520. Näitä kahta lukua pitää verrata keskenään, jolloin nähdään, että työttömiä työnhakijoita oli reilusti enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Kun verrataan virheellisesti 235 379 työttömän työnhakijan varantoa koko kuukauden avointen työpaikkojen virtaan 221 614, niin saadaan tilanne näyttämään siltä, että periaatteessa lähes jokaiselle työttömälle olisi työpaikka.

Tällä tavalla annettu väärä tieto uppoaa hyvin, sillä virheen huomaa näköjään vain itse näitä tilastoja tehnyt alan ammattilainen. Paljon helpompi on huomata se tutumpi valitus, jonka ennustan kiihtyvän syksyn ja kevään mittaan. Esiin tullaan marssittamaan toinen toistaan laiskempia työttömiä, jotka kertovat pärjäävänsä yhteiskunnan tuilla paremmin kuin työtä tekemällä. Nämä tarinat eivät milloinkaan kestä päivänvaloa, vaan ne huomaa keksityiksi jokainen, joka vähänkään tuntee tukien euromääriä. Työmarkkinatuella tai toimeentulotuella ei eletä, vaan korkeintaan pysytään hengissä, mutta silti tulemme taas näkemään kaiken maailman Sossu-Tatuja ja Skeitti-Juusoja kehumassa laiskuuttaan.

Tämän propagandan tarkoitus on perustella tulevia leikkauksia, jotka oppositio tulee nostamaan vaaliteemakseen. Sitä on pohjustettu valittamalla nykyisen hallituksen työllisyystoimien puutetta ja ottamalla nykyinen hyvä työllisyystilanne Sipilän hallituksen yli kolmen vuoden takaisten leikkausten ansioksi. Sitä pohjustetaan haastattelemalla johtajakonkareita, jotka puhuvat suunsa puhtaaksi liian suurista tuista. Kohta rupeaa löytymään niitä fiktiivisiä työttömiä, mutta oikeilta työttömiltä ei kukaan kysy mitään.

Kyllä meillä oikeasti on työvoimapula, mutta se ei ratkea niin, että otetaan yksi työtön ja sijoitetaan hänet yhteen avoimena olevaan työpaikkaan. Alalle kuin alalle vaaditaan koulutusta, jota Sipilän hallitus leikkasi rajusti. Lisäksi työttöminä on paljon osatyökykyisiä ja jopa käytännössä työkyvyttömiä, joita kukaan ei halua palkata. Ongelma ei ratkea myöskään tukia leikkaamalla, mutta paremman palkan tarjoamista voisi joku joskus kokeilla.