Ansaittu kannatus

Tänään julkaistiin taas Ylen teettämä puolueiden kannatusmittaus, jonka näkyvin muutos on kokoomuksen suosion lasku ja SDP:n nousu. Tätä voivat tutkijat analysoida monella tavalla, mutta minusta on aika selvää, että kokoomuksen kannatuksen laskuun vaikuttaa Wille Rydmanin tapaus, vaikka vastaajilta ei syitä kyseltykään. Ehkä kansa on oivaltanut myös sen, että juuri Marinin hallitus vei Suomen Natoon, vaikka kokoomus onkin asiaa pitänyt esillä.

Kannatusmittauksia tehdään joka kuukausi, joten ennen vaaleja nähdään niitä vielä monta. Tässä uutisessa huomio kiinnittyi myös perussuomalaisten kannatuksen pieneen nousuun nyt, mutta laskuun pitkällä aikavälillä ja erityisesti siihen, että sen sanotaan olevan suurin työväenpuolue. En tiedä millä perusteella eduskunnan oikeassa laidassa istuva puolue luokitellaan työväenpuolueeksi, mutta hällä väliä. Ehkä kansa on oivaltanut senkin, että bensan hinnasta ei päätetä hyvinvointialueilla ja maahanmuutto ei ole maailman tärkein asia.

Oikeastaan kiinnostavampi uutinen on Helsingin Sanomien teettämä kyselytutkimus koko hallituksen onnistumisesta. Sen mukaan yli puolet suomalaisista ajattelee hallituksen onnistuneen tehtävässään vähintään melko hyvin. Nyt vastanneista tätä mieltä oli 58 prosenttia, kun vielä viime joulukuussa osuus oli 48 prosenttia. Lehden itsensä asiasta tekemän analyysin mukaan kannatus ei johdu hyvästä hallituspolitiikasta, vaan kriisiajasta, jolloin poliittisten johtajien kannatus nousee. Näin sanovat tutkijat, joiden mukaan poliittinen johto halutaan nähdä vertauskuvana kansan yhtenäisyydelle vaikeina aikoina, jolloin myös oppositio ja media haastavat valtiojohtoa tavanomaista vähemmän.

Kuulostaa juhlavalta, mutta minä en usko. On totta, että Marinin hallituksen taival on ollut kriisien keskellä kahlaamista, kun ensin tuli pandemia ja sitten Ukrainan sota. Pandemiasta Suomi selvisi paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat, ja sota sai Suomen valtiojohdon kiirehtimään Natoon liittymistä. Oppositio ja media haastoivat hallitusta koko pandemian ajan, kun kaikki hallituksen toimet olivat joko myöhässä, liian aikaisia, ylimitoitettuja tai tehottomia. Velanotosta on motkotettu koko ajan, vaikka jokainen hallitus olisi vastaavassa tilanteessa sitä joutunut ottamaan. Natoon liittyminen oli yksimielistä, jos Ano Turtiaista ei lasketa mukaan.

Kriisien keskelläkin Marinin hallitus on tehnyt monia merkittäviä uudistuksia ihan hallitusohjelmansa mukaisesti. Sote-lainsäädäntö on saatu valmiiksi  ja ensimmäiset aluevaalit pidettiin talvella.

Hallitus on korottanut kansaneläkettä, takuueläkettä, työttömyysturvaa, vanhempainpäivärahaa, sairauspäivärahaa ja kuntoutustukea. Kansaneläkeindeksiin tulee ylimääräinen tarkistus ensi kuussa. Aktiivimalli ja kikyn lomarahaleikkaukset on purettu, yrittäjien työttömyysturvaa on parannettu ja työttömien palkkatukimäärärahoja on lisätty.

Koronasta Suomi on selvinnyt paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat. Yhteiskunta ei pysähtynyt, koska yrityksille annettiin runsaita tukia ja kuntia tuettiin koronapaketilla. Pelätyltä konkurssiaallolta vältyttiin, ja talous ja työllisyys kasvavat nyt ennätysvauhtia. Hallitus on saavuttanut työllisyystavoitteensa, eikä siihen ole tarvittu keppiä.

Hallitus on muuttanut talouspolitiikan linjaa. Tämän hallituksen aikana ei ole tehty varakkaita suosivia veronkevennyksiä eikä sosiaaliturvasta ja koulutuksesta ole leikattu. Maksuton opetus laajennettiin koskemaan toista astetta ja ammattikoulutukseen annettiin lisää rahaa paikkaamaan edellisen hallituksen tekemiä leikkauksia. Opintoraha on sidottu indeksiin ja neljä vuotta kestänyt ihan kaikkien tukien indeksijäädytys on purettu.

Ovatko tutkijat oikeasti sitä mieltä, että kansa ei ole huomannut näitä asioita, vaan kannattaa hallitusta ihan vain kriisiajan kansallisen yhtenäisyyden nimissä?

Entäpä jos meillä olisi koko ajan ollut vaikkapa Juha Sipilän johtama hallitus, jonka kannatus sen loppuaikoina rypi pohjamudissa? Miten se olisi selvinnyt koronasta ja Ukrainan sodan aiheuttamasta kriisistä? Miten menoleikkauksiin ja suurituloisten veronkevennyksiin keskittynyt hallitus olisi hoitanut rokotukset ja rajoitukset? Miten se olisi hoitanut ulkopolitiikan ja Natoon liittymisen?

Onneksi emme saa koskaan tietää.